Suomalaiset kuukaudet ja niiden nimihistoria

Suomessa käytössä on omaperäisempiä nimiä, jotka perustuvat enemmän vuodenaikoihin ja maatalouteen. Mainittakoon, että esimerkiksi ruotsin ja viron vanhat kuukausien nimitykset olivat myös poikkeus latinalaispohjaisiin nimiin, mm. vanhan ruotsin hömånad ”heinäkuu” ja viron küünlaaku, ”kynttilöiden kuukausi” eli ”helmikuu” (helmikuussa vietetään kynttilänpäivää).

Tammikuu

Tammikuun on vuoden ensimmäinen kuu. Nimen alkuperälle on esitetty kahta eri vaihtoehtoa. Ensimmäiseksi vaihtoehdoksi veikataan vanhan ajan tammi-sanaa, joka tarkoittaa “akselia”, “napaa”, “keskipuuta”. Tämä viittaa siihen, että tammikuu on keskellä talvea ollen “talven napa”. Tammikuussa uskottiin myös talven selän taittuvan; tämä puolestaan voisi viitata akseliin. Vanha kansa kutsui tammikuuta joskus myös nimellä sydänkuu; sydänalue on aina keskellä, joten tämäkin kuvaus käy hyvin keskitalven tammikuuhun.

Toisena vaihtoehtona on pidetty, että tammi viittaa samaan asiaan kuin nykysuomessakin eli jaloon lehtipuuhun, tammeen. Tätä tukee väite, että tammi on kova puu ja tammikuu puolestaan tunnettu kovista pakkasistaan.

Useissa muissa kielissä, esimerkiksi englannin January, ruotsin ja hollannin januari sekä venäjän январь (janvar), tammikuun nimi tulee roomalaiselta kaksikasvoiselta Janus-jumalalta. Mytologian mukaan hän katsoi vuoden alussa sekä menneeseen että alkavaan vuoteen.

Tammikuun juhlapyhät

• 1.1. Uudenvuodenpäivä
• 6.1. Loppiainen

Helmikuu

Sanan helmikuu uskotaan viittaavan jäähelmiin. Kun suojasään jälkeen vesi jäätyi äkkipakkasella puiden oksiin, puilla näytti olevan helmiä oksillaan. Itä-Suomen alueella ilmiöön oli sanonta, että “metsä on tilkassa”. Muita ilmaisuja tälle ilmiölle ovat mm. “pyynsilmällä”, “vesihilkalla” ja “jääripukalla”.

Helmikuulla on aikoinaan ollut myös muita nimiä. Vanhat nimet pikkutammi, kaimalkuu ja kaimalo viittaavat siihen, että helmikuuta pidettiin tammikuun kaimana kuukausien samankaltaisten sääolojen vuoksi.

Usean muun kielen helmikuu viittaa latinan februa-verbiin, joka tarkoittaa puhdistautumista. Alun perin roomalaisten vuosi alkoi maaliskuussa, joten tulevaan vuoteen valmistauduttiin helmikuussa erilaisin puhdistusseremonioin. Esimerkkejä tästä ovat mm. februari (ruotsi, hollanti), February (englanti), февраль (fevral; venäjä).

Helmikuun liputuspäivät

• 5.2. J. L. Runebergin päivä
• 28.2. Kalevalan päivä, suomalaisen kulttuurin päivä

Helmikuun tärkeät merkkipäivät

• 6.2. Saamelaisten kansallispäivä
• 14.2. Ystävänpäivä

Maaliskuu

Maaliskuun nimen alkuperä on tutkijoille jokseenkin kiistanalainen. Yleisimmin hyväksytty alkuperä viittaa sanaan maa tai maallinen. Murteissa maaliskuu saatetaan ääntää maalliskuu, joka myös tukee maa-sanasta juontuvaa alkuperää. Myös vanha sanonta “maaliskuu maata näyttää” viittaa samaan alkuperään. Maaliskuussa usein lumet alkavat sulamaan, tai ainakin niiden odotettiin edes vähän sulavan, ja maaperä ilmestyy paikoitellen näkyviin. 

Toinen vähemmän mainittu alkuperä viittaa mahlaan. Viron kielessäkin oli aikoinaan mahlakuu, tosin tämä tarkoitti huhtikuuta. 

Monessa muussa kielessä maaliskuu viittaa sodanjumala Marsiin. Näistä esimerkkejä ovat mm. mars (ruotsi, norja, ranska), March (englanti) ja marzo (italia). 

Maaliskuun liputuspäivät

• 19.3. Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä

Maaliskuun tärkeät merkkipäivät

• 8.3. Kansainvälinen naistenpäivä
• 22.3.–25.4. Pääsiäinen

Huhtikuu

Huhtikuu-sana periytyy sanasta huhta, joka on tarkoittanut havupuukaskea tai pelkkää kaskea, eli metsää, joka on poltettu peltoaukeaksi. Ennen vanhaan huhtikuussa kaadettiin ja poltettiin kaski, koska maa oli vielä lumen sulamisen jäljiltä sen verran kosteaa, että tuli saatiin pidettyä aisoissa. 

Huhtikuulla oli aikoinaan ainakin kaksi muutakin nimeä: sulamakuu ja suvikuu. Sulamakuun alkuperän voi päätellä kohtuu helposti siitä, että lumi alkoi huhtikuussa sulamaan kunnolla. Suvikuu kuulostaa ehkä nykyajassa hieman oudolta ajankohtaan nähden, mutta aikoinaan sana suvi on tarkoittanut Itä- ja Pohjois-Suomessa suojakeliä. 

Useat muut kielet pohjautuvat latinankieliseen huhtikuun nimeen Aprilis. Esimerkkeinä tästä mm. april (ruotsi, hollanti, norja, tanska), April (englanti) ja апрель (aprel; venäjä). Siitä, mistä Aprilis-sana on tullut, on useita eri selityksiä. 

Yksi versio kertoo, että sana on johdos latinan avaamista/avautumista tarkoittavasta verbistä aperio. Toinen versio kertoo nimen viittaavan kreikkalaisten Afrodite-jumalattareen. Roomalaisille Afroditen vastine on jumalatar Venus, jonka juhlaa, Veneraliaa, vietettiin huhtikuun ensimmäisenä päivänä. 

Kolmantena selityksenä pidetään sitä, että sana viittaa vanhaan, toista tarkoittavaan sanaan. Muinaisessa roomalaisessa kalenterissa huhtikuu oli vuoden toinen kuukausi, koska vuosi alkoi maaliskuusta.

Huhtikuun liputuspäivät

• 9.4. Mikael Agricolan päivä, suomen kielen päivä
• 27.4. Kansallinen veteraanipäivä

Huhtikuun tärkeät merkkipäivät

• 8.4. Romanien kansallispäivä
• 22.3.–25.4. Pääsiäinen

Toukokuu

Kuten huhtikuu myös toukokuu viittaa maatalouteen. Sana touko tarkoittaa keväällä tehtäviä maataloustöitä, joita ovat muun muassa peltojen kyntäminen ja uuden sadon kylväminen. Myös karja laskettiin laitumelle toukokuussa.

Latinalaisperäisissä kuukauden nimissä, joita ovat esimerkiksi ruotsin, tanskan ja puolan maj, norjan, ranskan ja viron mai sekä englannin May, nimen alkuperänä on roomalaisten jumalatar Maia. Tämäkin alkuperä käy hyvin tähän keväiseen kuukauteen, koska Maia oli kasvun ja hedelmällisyyden suojelija.

Toukokuun liputuspäivät

• 1.5. Vappu, suomalaisen työn päivä
• toukokuun toinen sunnuntai, äitienpäivä
• 9.5. Eurooppa-päivä
• 12.5. J. V. Snellmanin päivä, suomalaisuuden päivä
• toukokuun kolmas sunnuntai, kaatuneitten muistopäivä

Toukokuun tärkeät merkkipäivät

• 40 päivää pääsiäisestä, helatorstai
• 50 päivää pääsiäisestä, helluntai

Kesäkuu

Toisin kuin ehkä nykyään luulisi, kesäkuu ei viittaa tässä tapauksessa vuodenaikaan. Jos näin olisi, kuun nimeksi olisi luultavasti tullut suvikuu, koska sana suvi on tarkoittanut kesää Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Hämeessä ja Uudellamaalla (poikkeuksena edellä mainitut itä- ja pohjalaismurteet, joissa sana on tarkoittanut suojasäätä). 

Sanan alkuperä viittaa maataloustöihin, kuten muutkin kesäkuun ympäröimät kuut (huhti, touko, heinä ja elo). Sanalla kesä on viitattu kylvämättömään peltoon eli kesantoon. Ennen vanhaan kesannoksi jätetylle pellolle täytyi tehdä kesäajo eli kyntää se. Aikoinaan kesäkuun nimeksi saatettiin merkitä kyntökuu eli toisin sanoen kesantokuu.

Useassa muussa kielessä kesäkuun nimelle on ehdotettu ainakin kahta eri alkuperää. Yhden teorian mukaan nimi tulee latinan kielen sanasta iunior, “nuorempi, nuoremmat”, joka voisi viitata esimerkiksi uuteen viljaan, jota toukokuussa kylvetään tai jo kasvaa. 

Toisen yleisemmän ja suositumman teorian mukaan kuukauden nimi on johdettu jumalatar Junon nimestä. Juno oli naiseuden, avioliiton ja sielunkumppanuuden jumalatar sekä ylijumala Juppiterin puoliso. 

Oli teoria kumpi tahansa, latinalaisperäisiä nimiä ovat mm. englannin June, ruotsin, tanskan, norjan ja hollannin juni sekä venäjän июнь (ijun).

Kesäkuun liputuspäivät

• 4.6. Puolustusvoimain lippujuhlan päivä
• kesäkuun 20. ja 26. päivän välinen lauantai, juhannuspäivä, Suomen lipun päivä

Kesäkuun juhlapyhät

• 50 päivää pääsiäisestä, helluntai
• kesäkuun 20. ja 26. päivän välinen lauantai, juhannuspäivä

Heinäkuu

Myös heinäkuun nimi liittyy maataloudessa tehtäviin töihin. Silloin korjataan heinät. Heinänteko oli aikoinaan rankka urakka, joka vaati työpanosta koko talonväeltä. Korjuun onnistumisesta oli kiinni selvisikö karja pitkän talven yli. 

Usean muun maan kielet viittaavat puolestaan Rooman keisariin, Julius Caesariin, joka aikoinaan loi juliaanisen kalenterin. Tätä ennen kuun nimi oli Quintilis, joka tarkoitti viidettä kuukautta (aikoinaan kalenterivuosi alkoi maaliskuusta). Esimerkkejä Julius Caesarille omistetuista kuukaudennimistä ovat mm. englannin July, ruotsin, norjan, tanskan ja hollannin juli sekä espanjan julio.

Heinäkuun liputuspäivät

• 6.7. Eino Leinon päivä, runon ja suven päivä

Elokuu

Elokuun nimi tulee viljasadon korjuusta, elonkorjuusta. Samoin kuin heinäkuussa, myös elokuussa riitti töitä maatiloilla: viljat täytyi saada aittaan. Sanalla elo on tarkoitettu myös muuta maatalouksien omaisuutta, esimerkiksi kotieläimiä, ruokaa ja tavaroita. Pohjois-Suomessa puolestaan porokarjaa on kutsuttu poroeloksi.

Elokuulla on ollut aikoinaan myös muita nimiä: mätäkuu ja kylvökuu. Mätäkuu viittaa siihen, että aurinko siirtyi Leijonan tähtimerkkiin, jolloin alkoivat “koiranpäivät”. Tämä siirtymä tosin tapahtuu jo heinäkuun loppupuolella, mutta jatkuu elokuulle. Kylvökuu puolestaan viittaa siihen, että elokuussa kylvetään ruis. 

Muissa kielissä, esimerkiksi englannin August, ruotsin augusti, hollannin augustus sekä espanjan ja portugalin agosto, kuukauden nimi tulee keisari Augustuksen nimestä. Hänen sanotaan tehneen voitokkaimpia urotekojaan juurikin tähän aikaan vuodesta. Tätä ennen kuukauden nimi oli Sextilis, joka tulee sanasta kuusi, koska kuukausi oli ennen vanhaan vuoden kuudes kuukausi.

Elokuun liputuspäivät

• 9.8. Tove Janssonin, suomalaisen taiteen päivä
• elokuun viimeinen lauantai, Suomen luonnon päivä

Syyskuu

Syyskuu nimenä ei paljon selityksiä kaipaa: syyskuusta alkaa syksy. Syyskuussa tehtiin viimeisiä maatalouden töitä sadonkorjuuseen liittyen sekä tehtiin syyskyntöjä. Kun nämä työt oli tehty, oli erilaisten sadonkorjuujuhlien aika. Näistä tunnetuin suomalaisille on kekri, jota juhlittiin runsain aterioin perheen (ja välillä vieraidenkin) kesken. Usein tämä juhla ajoitetaan lokakuulle, mutta kekrin ajankohta riippui siitä, milloin maatalon maatalon työt oli saatu päätökseen. Täten ajankohta saattoi vaihdella syyskesästä myöhäissyksyyn.

Useissa muissa kielissä kuukauden nimi viittaa yksinkertaisesti lukuun seitsemän, latinaksi septem. Kuu oli aikanaan vuoden seitsemäs kuukausi. Tästä esimerkkejä ovat mm. englannin ja saksan September, ruotsin, norjan, tanskan ja hollannin september sekä espanjan septiembre.

Syyskuun tärkeät merkkipäivät

• 29.9. tai sitä seuraava sunnuntai, Mikkelinpäivä

Lokakuu

Lokakuulla on ollut suomen kielessä myös muita nimiä, esimerkiksi likakuu ja ruojakuu. Nimi kertoo hyvin kuukauden yleisilmeestä: päivät ja yöt pimenevät, vettä sataa ja maahan muodostuu lammikoita ja kuralätäköitä.

Niin kutsuttu jakoaika oli ennen vanhaan loka-marraskuun vaihteessa. Tälle ajalle kuuluivat muun muassa vuoden sään ennustukset ja muunlaiset pikkutemput, joilla saisi mahdollisesti tulevaisuuden selville. Ennen kaikkea jakoaika oli kuitenkin juhla-aikaa. Kotitöitä ei saanut tehdä, esimerkiksi pyykinpesu, lampaiden keritseminen ja kehrääminen olivat kiellettyjen toimien listalla. Ei myöskään saanut teurastaa, se olisi vienyt karjaonnen.

Kuten syyskuu ja loput vuoden kuukausista, myös lokakuu muilla kielillä viittaa kuukauden entiseen ajankohtaan: lokakuu oli vuoden kahdeksas kuukausi. Englannin October, ruotsin, norjan, tanskan ja hollannin oktober sekä ranskan octobre ovat kaikki johdettu sanasta octo, joka tarkoittaa kahdeksaa.

Lokakuun liputuspäivät

• 1.10. Miina Sillanpään, kansalaisvaikuttamisen päivä
• 10.10. Aleksis Kiven päivä, suomalaisen kirjallisuuden päivä
• 24.10. Yhdistyneiden kansakuntien päivä

Lokakuun juhlapyhät

• 29.9. tai sitä seuraava sunnuntai, Mikkelinpäivä
• 31.10.–6.11. välinen lauantaina, pyhäinpäivä

Marraskuu

Vuoden yhdettätoista kuukautta voisi kutsua “kuoleman kuukaudeksi”. Luonnon sanottiin olevan marraskuussa martaana, eli se oli vaipumassa talviuneen lähes kuolleena. 

Sana marras on lainasana indoeurooppalaisista kielistä, jotka liittyvät kuolemaan. Näistä esimerkkejä ovat mm. latinan mors (“kuolema”), ranskan mourir (“nukkua pois, kuolla”) ja mort (“kuollut”) sekä englannin mortal (“kuolevainen”). Suomen kielessä kuolleiden henkiä kutsuttiin martaiksi, jotka pääsivät liikkumaan elävien keskuudessa kekrin (ja myöhemmin pyhäinmiestenpäivän) aikaan.

Useassa muussa kielessä marraskuulla ei ole näin makaaberia taustaa: kuukauden nimi on johdettu latinan kielen sanasta novem, joka yksinkertaisuudessaan tarkoittaa lukua yhdeksän. Aikoinaan marraskuu oli vuoden yhdeksäs kuukausi. Tästä kuukauden numerosta muistona ovat mm. englannin ja saksan November, ruotsin, norjan, tanskan, hollannin ja unkarin november sekä venäjän ноябрь (nojabr).

Marraskuun liputuspäivät

• 6.11. ruotsalaisuuden päivä, svenska dagen
• marraskuun toinen sunnuntai, isänpäivä
• 20.11. Lapsen oikeuksien päivä

Marraskuun juhlapyhät

• 31.10.–6.11. välinen lauantaina, pyhäinpäivä
• Kirkkovuoden edellistä viimeinen sunnuntai, Valvomisen sunnuntai
• Kirkkovuoden viimeinen sunnuntai, Tuomiosunnuntai

Joulukuu

Joulukuuta kutsuttiin vielä 1600- ja 1700-luvuilla talvikuuksi. Tämä nimi kävi kuukaudelle hyvin; olihan se ensimmäinen talven kuukausi. Kuukauden nykyinen nimi alkoi vakiintumaan sitä mukaa kuin joulusta tuli yhä tärkeämpi juhla Suomessa. Esikuvana nimelle lienee ollut vanha ruotsin kielen nimitys kuukaudelle: julmånad. 

Kuten kuukaudet syyskuusta lähtien, useissa muissa kielissä joulukuu on nimetty järjestysluvun mukaan. Esimerkiksi englannin December, ruotsin, tanskan, hollannin ja unkarin december sekä norjan desember ovat johdettu latinankielisestä sanasta decem, joka tarkoittaa kirjaimellisesti kymmenen.

Joulukuun liputuspäivät

• 6.12. Suomen itsenäisyyspäivä
• 8.12. Jean Sibeliuksen päivä, suomalaisen musiikin päivä

Joulukuun juhlapyhät ja muut tärkeät merkkipäivät

• 24.12. jouluaatto
• 25.12. joulupäivä
• 26.12. Tapaninpäivä (toinen joulupäivä)
• 27.12. Apostoli Johanneksen päivä
• 28.12. Viattomien lasten päivä