Juhannus 21.-22.6.

• Juhannuksen ajankohta
• Suomen lipun päivä
• Juhannuksen sää
• Nykyajan juhannus
• Juhannuksen historia ja perinteet
  • Juhannuksen ruokia
  • Saunominen
  • Juhannuskokko
  • Juhannussalko
  • Juhannustaikoja ja -uskomuksia
  • Juhannuksen puita ja kukkia
• Juhannuksen etymologia
• Poliisien juhannusaapinen

Juhannuksen ajankohta

Alun perin juhannusaattoa ja juhannuspäivää vietettiin kiinteillä paikoilla 23.6. ja 24.6. Osuvasti näinä päivinä nimipäiviään viettävät Aatto (23.6.) ja Jussi (24.6.), tosin Jussi jakaa nimipäivänsä muutaman muun nimen kanssa.

Vuonna 1955 juhannuksen vieton ajankohta muutettiin siten, että juhannuspäivää vietetään 19. päivää seuraavana lauantaina ja aattoa tätä päivää edeltävänä perjantaina. Yksi syy, miksi tämä muutos tehtiin on se, etteivät työmarkkinajärjestöt halunneet katkaista työviikkoa arkipyhillä.

Suomen lipun päivä

Juhannus on myös virallinen Suomen lipun päivä.

Vuonna 1926 Suomen lipun päiväksi ehdotettiin juhannusta, koska tähän päivään ei liittynyt mitään poliittisia tapahtumia. Vuonna 1927 juhannuksesta tulikin epävirallisesti Suomen lipun päivä. Virallisesti päivä vahvistettiin vuonna 1934.

Muihin liputuspäiviin verrattuna Suomen lipun päivän aika poikkeaa näistä. Suomen lain mukaan Suomen lipun päivän virallinen liputus on kesäkuun 20. päivän ja 26. päivän välinen lauantai. Tällöin liputus alkaa juhannusaattona kello 18 ja päättyy juhannuspäivänä kello 21. Tämä on ainoa ajankohta, kun Suomen lipun voi pitää salossa yön yli.

Siniristilippumme vahvistettiin virallisesti 28.5.1918, kun eduskunta hyväksyi lipun pitkän kiistan jälkeen. Tällöin pahin kilpailija oli punakeltainen leijonalippu. Nykyisen lippumme suunnittelijat ovat sotilaspukukomitean piirustustoimiston taiteilijat Eero Snellman ja Bruno Tuukkainen.

Suomen sinivalkoisuuden puolesta ”liputti” aikoinaan myös Zachris Topelius sadussaan Linnake Suomen puolustus (ilmestynyt vuonna 1854). Tarinan pojat leikkivät lumisotaa ja lumisodan kenraali nostaa lumilinnan huipulle sinivalkoisen lipun sanoen: ”Minä sanon teille, että valkoinen ja sininen ovat Suomen värit – valkoinen talviemme lumen ja sininen sinisten järviemme vuoksi.”

Juhannuksen sää

Sää juhannuksena on yhtä vaihteleva kuin muinakin vuodenaikoina, mutta tämän ajankohdan säästä uutisoidaan varmasti eniten. Ensimmäisiä juhannuksen sääennusteita saattaa bongata iltapäivälehtien kansista jo touko-kesäkuun vaihteessa.

Juhannusaattona tai -päivänä on Ilmatieteenlaitoksen tilastojen mukaan hellesäätä keskimäärin neljässä vuodessa. Rannikolle hellesää osuu juhannuksena keskimäärin kerran viidessä vuodessa ja Lappiin kerran 10 vuodessa. Jos sää on helteinen molempina päivinä, tätä voi pitää jo harvinaisuutena.

Viimeksi helteisin juhannuspäivä oli vuonna 1999 (noin 32 ^oC), joka tosin päättyi rajuihin ukkoskuuroihin. Vielä lämpimämpää juhannuksena oli vuonna 1935, jolloin Ähtärissä mitattiin Suomen kesäkuun lämpöennätys 33,8 ^oC.

Jos aurinko paistaisi koko päivän, maan eteläosissa siitä saisi nauttia 18–19 tuntia, maan keskiosissa 19–22 tuntia ja Napapiiriltä pohjoiseen läpi yön. Yleensä aurinko paistaa rannikolla ja saaristossa noin 10 tuntia, sisämaassa ja Lapissa puolestaan noin 9 tuntia. Auringon nousu- ja laskuajat voit katsoa täältä.

Juhannuksen sääennusten suhteen kannattaa kuitenkin noudattaa viisasta savolaista sananlaskua: ”Suattaapi sattoo, vuan voep tuo olla hyvinnii satamattakkii”.

Nykyajan juhannus

Suomalaisten eniten suosima juhannusperinne on varmastikin mökkeily. Mökeille lähdetään yhdessä perheen ja/tai ystävien kanssa ja yhteisiin ajanviettoihin kuuluvat muun muassa saunominen, uiminen, veneily, grillaus, ulkopelit tai vain laiturilla istuskelu ja maisemien ihailu.

Osa sytyttää oman juhannuskokon mökin pihaan tai käyvät lähikylässä katsomassa kylän yhteistä kokkoa. Suomen länsi- ja eteläosissa sekä Ahvenanmaalla kokon usein korvaa juhannussalko eli maistonki.

Juhannuksen viettoon saattavat myös olennaisesti kuulua erilaiset festarit, joita järjestetään ympäri Suomea. Myös erilaisia lavatanssitapahtumia on perinteisesti järjestetty eri puolilla Suomea.

Useat kaupungit järjestävät juhannukseksi kaupunkiin jääville asukkaille erilaisia pienempiä tapahtumia, joihin toki voi tulla ulkopaikkakuntalaisiakin. Myös monet kylpylät järjestävät juhannukseksi erilaisia kylpyläpaketteja, jotka on ajateltu perhekeskeisiksi ja näin ollen kaikki perheen jäsenet voivat osallistua ikään tai sukupuoleen katsomatta. Tämän lisäksi erilaisia juhannusristeilyjä kiertää ympäri Suomen vesiä lähes jokaisella paikkakunnalla.

Koska lähes koko Suomi on juhannuksen aikaan liikenteessä, kuka menossa mihinkin kohteeseen, maltti on valttia juhannusliikenteessä. Ruuhkia saattaa siis syntyä eri puolella Suomea.

Juhannuksen historia ja perinteet

Juhannuksella on pitkät perinteet Suomessa. Alun perin tätä ajankohtaa juhlittiin Ukon juhlana tai Ukon vakat -juhlana.

Ukko oli suomalaisen mytologian ylijumala sekä sateen ja ukkosen jumala. Ukon juhlan aikaan kokoonnuttiin veden äärelle juomaan ylijumalan kunniaksi. Suosituin juoma oli olut, jota pantiin Ukon mukaan nimetyissä astioissa, Ukon vakoissa. Muinaissuomessa oli uskomus, että mitä enemmän juotiin, sitä parempi sato saatiin.

Ukon juhlan tarkkaa alkuperää ei ole tiedossa, mutta vuonna 1551 ilmestyneen Psalttarin esipuheessa Mikael Agricola kuvaa kyseistä juhlaa näin (lainaus Tiede-lehden artikkelista Ukon juhla):

”Ja quin Kevekylvö kylvettiin silloin ukon malja jootijn. Sihen haetin ukon wacka nin joopui Pica ette Acka. Sijtte paljo Häpie sielle techtin quin seke cwltin ette nechtin.”

Nykysuomelle käännettynä yllä oleva teksti menee näin (”suomennos”: Suuri perinnekirja):

”Ja kun kevätkylvö kylvettiin, silloin Ukon malja juotiin. Siihen haettiin Ukon vakka, niin juopui piika että akka. Sitten paljon häpeällistä siellä tehtiin, niin kuin sekä kuultiin että nähtiin.”

Kun Ukon juhla muutettiin Johannes Kastajan juhlaksi, papisto yritti kitkeä pakanalliset juhlamenot. Vuosien 1545–1550 välillä Savonlinnan läänissä talonpojat saivat sakkoja, jos joivat Ukon maljoja. Myös 1600-luvulla kirkko varoitti kansaa juhlimasta Kastajan syntymäpäivää pakanallisin menoin. Kaikkia vanhan kansan ajoista jääneitä piirteitä ei saatu kitkettyä pois juhannuksen vietosta. Enää kansa ei tosin houkuttele sadetta erilaisin loitsuin tai juomauhrein ja harvemmin kylän neidot pyörivät ilkosillaan pelloilla, ainakaan perinteen alkuperäisessä merkityksessä.

Juhannuksen ruokia

Ukon juhlaan kuului perinteisesti myös erilaiset ruoat. Pohjois-Savossa perinteiseen juhannukseen kuuluivat muurinpohjaletut, kun taas Keski-Pohjanmaalla keitettiin punaista juhannusjuustoa eli makeajuustoa. Savon perinteisiin kuului maitovelli, karjalaisiin munamaito, hämäläisiin ja satakuntalaisiin puolestaan erilaiset juustot.

Ruokaperinne on omalla tavallaan siirtynyt myös nykyaikaan. Juhannuksen nykyisiin perinneruokiin kuuluvat erilaiset sesonkiherkut, kuten uudet perunat, kotimaiset vihannekset, kuten kurkku, tomaatti ja porkkana, sekä mansikat. Mukana on myös kala, silli ja erilaiset grilliruoat. Suosituin juhannuksen grilliherkku taitaa kuitenkin olla makkara.

Makkara tosin siirtyi laajempaan ruokavalioon vasta noin neljäkymmentä vuotta sitten. Tätä ennen makkaran valmistustekniikka vaati niin paljon käsityötä, että makkaran hinta oli korkea. Vasta vuonna 1966 kehitettiin uusi valmistustekniikka, joka laski makkaran hinnan. Etenkin vuonna 1973 lenkkimakkaran kulutus oli huipussaan, koska camping-matkailu laajensi suosiotaan Suomessa. 1990-luvulla makkaran suosio kasvoi. Tällöin kaupan hyllyille ilmestyi myös erilaisia maustettuja makkaroita ja kevytlenkkejä, joista makkaraa himoitsevat asiakkaat pystyivät helposti valitsemaan oman suosikkinsa.

Eräs makkaroihin liitetty myytti on, että niiden valmistukseen käytettäisiin vehnäjauhoja. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Jauhoja makkaroissa ei käytetä, paitsi ryynimakkaroissa, mutta niissäkin on yleensä esimerkiksi ruisjauhoja ja sitäkin vain pieni prosentuaalinen osuus. Joissakin ruokamakkaroissa, joihin kuuluu myös grillimakkara, käytetään perunajauhoja tai muuta tärkkelystä, mutta näitäkin saa olla valmistuksessa mukana enintään 8 %. Myös maitojauhetta saatetaan käyttää, mutta sen osuus on enintään 3 %. Jos kyseessä on A-luokan makkara, valmistusaineena ei saa käyttää lainkaan tärkkelystä tai perunajauhoja.

Saunominen

Vahva juhannukseen liittyvä suomalainen perinne on saunominen. Monella suomalaisella on myös tuore koivuvasta mukana saunassa. Vanha kansa neuvoikin taittamaan saunavastat juuri juhannuksen tienoilla.

Jo ennen vanhaan tiedettiin, että vastominen kiihdyttää pintaverenkiertoa ja puhdistaa ihoa. Vastomisella oli myös toinen tärkeä tarkoitus: siihen liittyi erityinen lemmenkylvetys. Tässä puhdistusriitissä palautettiin pahansuopien ihmisten pilaama naimaonni nuorelle naiselle. Riitissä oli mukana väkeväsanaisia loitsuja ja kylvetys vastalla, joka oli nimetty lempivastaksi tai taikavastaksi. Tämä vasta täytyi tehdä kolmen, seitsemän, yhdeksän tai jopa 27 puun ja kasvin lehdistä. Myös sauna piti lämmittää oikealla tavalla: joko leppähaloilla tai salaman särkemillä puilla.

Vastoja tehtiin aina uusi ja yhdellä vastalla kylvettiin vain kerran. Kankaanpäässä vastan tekemiselle oli tarkka ohjeistus: se täytyi tehdä katajasta sekä koivun, lepän ja haavan lehdistä. Jokaista lehvää täytyi olla seitsemän kappaletta, tällöin vasta toi terveyttä. Saunomisen jälkeen vasta heitettiin saunan katolle ennustamista varten.

Tämä yllämainittu saunavaruste herättää myös paljon keskustelua: onko se vihta vai vasta? Tähän kysymykseen on pyrkinyt avaamaan vastausta Tiede-lehti.

Eikö sinulla ole mahdollisuutta saunaan? Klikkaa linkkiä ja nauti virtuaalisesta saunasta.

Juhannuskokko

Juhannuskokkoja on roihunnut jo vuosisatoja ympäri Eurooppaa, mutta Suomessa ne paloivat varhemmin vain alueittain. Kokkoperinne on vahvempi Itä- ja Pohjois-Suomessa, kun taas Länsi-Suomessa ja Pohjanmaalla poltettiin pääsiäis– ja helavalkeat. Juhannuskokoilla sekä metelöimällä ja hauskanpidolla torjuttiin noitia ja demoneita, joita uskottiin olevan juhannuksen alla liikkeellä. Juhannuskokkojen polttaminen on siirtynyt entisestä juhannuspäivästä juhannusaattoon.

Aikoinaan, kuten usein nykyäänkin, kokon rakennus alkoi jo päiviä ennen juhannusta. Kokoista mainitaan kansanperinteessä mm. seuraavaa (lainaus Suuri Perinnekirja):

”Jo kaksi viikkoa ennen juhannusta ruvettiin rakentamaan kokkoja. Kaikki kylän nuoret olivat kantamassa puita ja tervaskantoja joka ilta. Kokot pystytettiin kokkoaholle tai kokkomäelle, joka oli erikoinen paikka kylän laidassa ja saanut nimensäkin siitä, tai sitten saarelle tai rantaan, missä sattui olemaan paikka. Tehtiin kolme korkeaa ristikkoa, ja niiden sisään pantiin riukuja niitä tukemaan, päälle pantiin tervatynnyreitä. Yksi tehtiin aina ämmänkokko, ja se tehtiin risuista.”

Aikoinaan kokon liekeistä ennustettiin, pääseekö kyseisenä vuotena vihille. Kipinöiden lento ja savun runsaus puolestaan kertoi, kuinka runsas tuleva sato on. Juhannuskokon hiilistä puolestaan ennustettiin seuraavan vuoden aikaista menestymistä. Joskus kekäleet ja tuhka vietiin pelloille.

Kokkojuhliin pukeuduttiin pyhävaatteisiin ja sinne saapuivat kylän kaikki asukkaat. Jos kokolle ei saapunut, se saattoi oman ja yhteisön onnen vaaraan. Poisjäämisestä saatettiin jopa rangaista. Tytöillä pukeutuminen saattoi ennen vanhaan olla hieman tuskaisempaa, ainakin jos seuraavaa kansanperinnettä noudattaa…

”Tyttöjen paitaa pidettiin kolmena yönä juhannuksen alla muurahaispesässä. Juhannusaamuna paita otettiin pesästä pois, ja tyttö sai pukea sen ylleen kokolle mennessään. Nyt oli tyttö kokolla ollessaan arvokas, lemmekäs ja huomattu.”

 

Juhannussalko

Ruotsissa juhannuskokkojen polttaminen lopetettiin 1800-luvulla. Tällöin juhannuksen symboliksi nousi juhannussalko, majstång, suomalaisittain maistonki. Salko koristellaan erilaisin seppelein, köynnöksin ja nauhoin värikkääksi ja pystytetään joukolla. Koristeillakin oli omat tarkoituksensa. Esimerkiksi viiri merkitsi ahkeruutta ja kukkaköynnökset ilmensivät runsasta satoa. Itse salko muistuttaa laivan mastoa. Juhannussalon uskottiin tuovan onnea ja suojaavan pahaa vastaan.

Tämän perinteen alkuperä on hämärän peitossa, mutta juhannussalon on arveltu liittyvän skandinaaviseen hedelmällisyysriittiin. Toinen uskomus on, että tapa on tullut Hansa-kauppiaiden mukana Pohjoismaihin.

Maistonki tuli Suomeen Ahvenanmaan ja saariston kautta, ja levisi siitä Länsi- ja Etelä-Suomen ruotsinkielisille alueille. Vanhin tieto juhannussalosta Ahvenanmaalla löytyy 1800-luvun alkupuolelta, tosin maistonkeja on ollut 1700-luvun Suomessa säätyläisten ja talonpoikien pihoilla.

Juhannustaikoja ja -uskomuksia

Useat juhannustaioista liittyvät lempeen ja rakkauteen. Taikoja tehtiin muun muassa kukilla, puilla, katsomalla lähteisiin, kierimällä alasti pelloissa, keräämällä kastetta naapurin pelloista ja saunavastoilla.

Esimerkiksi Hauholla kerättiin 13 kukkaa, jotka laitettiin tyynyn alle nukkumaan mentäessä. Tällöin tuleva sulhanen tuli unessa tervehtimään. Kukkien määrä vaihteli eri puolilla maata, joissakin paikoissa kukat täytyi jopa kerätä eri niityiltä. Esimerkiksi Ikaalisissa kukkia täytyi poimia yhdeksän kolmen talon maalta ja laittaa ne tyynyn alle yöksi. Lisänä taiassa oli se, ettei kukkien keräämisen jälkeen saanut puhua mitään.

Lapualla puolestaan sitomaton vasta laitettiin tyynyn alle. Näin näkee yöllä tulevan puolisonsa sitovan sen.

Nykymittapuulla hieman radikaalimpi tapa tehdä lemmenloitsuja oli kieriskellä alasti mielitiettynsä pellossa, kiertää pelto kolmesti tai juoksennella pitkin yhdeksää ojaa. Kun ihastus syksyllä korjasi sadon ja söi siitä tehtyä leipää, lempi leimahti taikoja tehnyttä neitoa kohtaan.

Jos puolestaan oli kateellinen naapurin hyvälle sato-onnelle, saattoi sitä varastaa itselleen. Kankaanpäässä juhannusyönä kuljettiin naapurin pellolla lakana selässä. Kun kyseisen lakanan keräämän kasteen vääntää omalle pellolleen, kaikki sato tulee mukana siltä pellolta, jossa lakanaa kuljetti.

Muita rikkauksien houkutuskeinoja oli esimerkiksi saada haltuunsa sananjalan eli saniaisen siemen tai kukinto ja näin ollen saada avaimet onneen. Vanha kansa uskoi, että juhannusyönä sananjalka kukkii. Tätä ihmettä vanha kansa joutui varmasti odottamaan aika kauan, koska sananjalka on itiökasvi eikä se kuki koskaan.

Jos halusi jännitystä elämäänsä, saattoi joukko ihmisiä mennä lähteelle juhannusyönä. Kun joukko katsoo lähteeseen ja jos sieltä ei näy niin monta päätä kuin sinne katsoo, joku joukosta kuolee. Myös kirkon portailla saattoi istua ja katsoa maantielle. Kaikki ihmiset, jotka ohi kulkevat, kuolevat sinä vuonna.

Juhannuksen puita ja kukkia

Perinteinen juhannuksen puu on koivu. Nuoria koivuja haetaan metsästä ja laitetaan koristamaan pihamaata sekä porraspieliä.

Joissakin paikoissa käytössä oli myös omanlainen juhannuskuusi. Kuusi tuotiin pihalle, kuorittiin kuusen tupsuun asti ja jätettiin keskelle kaksi oksaa puun käsivarsiksi. Kuusi saattoi seisoa talon pihassa jopa seuraavaan juhannukseen saakka. Kainuussa oli tosin tapana, että kekriaamuna kuusi hakattiin ja pilkottiin uunipuiksi.

Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi Puutarhaliitto haastoi suomalaiset istuttamaan oman juhannuspuun, jonka ympärille olisi tarkoitus kokoontua juhlimaan seuraavan sadan vuoden aikana. Puun pystyi rekisteröimään Puutarhaliiton sivulla ja rekisteröityjä puita kertyikin yli 2 000 kappaletta juhlavuoden aikana.

Ennen vanhaan (ja vielä nykyäänkin) oli tapana solmia seppeleitä kesän kukista. Monet tekivät seppeleitä itselleen tai perheenjäsenille, mutta tapana oli myös ripustaa niitä lehmän sarviin koristeiksi. Lehmien sarviin kiinnitettiin myös liuhtoja, kaisloista ja kieloista tehtyjä seppeleentapaisia koristeita, joka peitti lehmien silmät. Tämän jälkeen lehmät päästettiin laitumelle. Kun lehmät palasivat ja liuhta oli edelleen tallessa, tämä tiesi onnea. Jos liuhdat olivat pudonneet pitkin metsiä, tämä tiesi huonoa onnea. Liuhdat otettiin talteen juhannuksen jälkeen ja syötettiin lehmille poikimisen jälkeen tai esimerkiksi jouluna.

Haluatko tehdä perinteisen kukkaseppeleen? Katso ohje täältä (Me Naiset).

Juhannukseen yhdistetään useita erilaisia kukkia. Osalla niistä on uskottu olevan parantavia voimia, toiset puolestaan ovat vain kauniita keskikesän koristeita. Esimerkiksi Vanamosta (Linnaea borealis) valmistettiin rohtoja, jotka uskomuksen mukaan auttoivat rakkauden asioissa. Mainittakoon sekin, että tämä kukka on saanut maininnan Eino Leinon kuuluisassa runossa Nocturne.

Kesän suosikkikukkiin kuuluu myös kissankello (Campanula rotundifolia). Tällä kukalla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä rohtojen kanssa, mutta taikavoimia sillä uskottiin olevan. Jos kissankellon lisäsi kukkakimppuun, se tiesi uskollisuutta. Saunavastassa kissankello puolestaan toi kaikkea hyvää. Ja jos lemmenkipeä neito lisäsi kukkaseppeleeseensä kissankelloja, niiden uskottiin soittavan äänetöntä kutsua rakkauden löytämiseen, kun neito tanssi rakkauden kohteensa pellolla.

Juhannuksen etymologia

Kristinuskon levitessä kirkko omisti kesäkuun 24. päivän Johannes Kastajalle. Vanha ääntämistapa muutti nimen juhannukseksi. Murteissa juhannus tunnetaan myös nimillä johannes, juhananpäivä, juhani, juhannes ja jussi.

Ruotsinkielessä juhannus on midsommar eli ”keskikesä”. Tästä juontaa juurensa nimitykset mittumaari, mehtumaari, messumaaria, mettumaari ja mitmaari, jotka ovat laajalti käytössä suomen länsimurteissa.

Poliisien juhannusaapinen

Vuonna 2017 Suomen poliisi julkaisi Facebookissa ”Juhannusaapisen”, jonka oppeja kannattaa noudattaa tänäkin päivänä. Lue Juhannusaapinen Suomen poliisin Facebook-sivulta.

 

 

Juhannus 2025

Vuonna 2025 juhannusta vietetään 20.6 (juhannusaatto) ja 21.6. (juhannuspäivä).