Kalevalan päivä, suomalaisen kulttuurin päivä 28.2.

Kalevalan päivä on ollut merkittynä suomalaiseen kalenteriin vuodesta 1950 alkaen. Vuonna 1952 Helsingin yliopiston almanakka luetteli yleiset liputuspäivät, joiden joukossa oli myös Kalevalan päivä. Päivä tosin merkittiin ensimmäisen kerran lipunkuvalla varustettuna kalenteriin vasta vuonna 1975.

Vuonna 1978 tehdyssä liputusasetuksessa Kalevalan päivästä tuli Suomen virallinen liputuspäivä. Samassa yhteydessä päivä sai lisämääreensä ”suomalaisen kulttuurin päivä”.

Kalevalan päivää on tiettävästi liputettu jo 1920-luvulta alkaen, vaikka päivällä ei ollut vielä virallista tai vakiintunutta liputuskäytäntöä kalenterissa. Päivää on myös juhlittu jo 1800-luvun puolella, kun 1860-luvulla Helsingin Savo-Karjalainen osakunta valitsi Kalevalan päivän vuosijuhlapäiväkseen.

Kalevalan päivän ajankohta, 28. helmikuuta, valikoitui juhlapäivän ajankohdaksi, koska Elias Lönnrot päiväsi Kalevalan ensimmäisen version, ns. Vanhan Kalevalan, esipuheen 28.2.1835.

 

• Kansalliseepoksemme Kalevala
  • Kalevala lyhyesti
  • Kalevala – inspiraation lähde
• Elias Lönnrot
  • Lönnrotin lapsuus ja kouluvuodet
  • Lönnrot – lääkäri, professori, kielitieteilijä
  • Lönnrotin runonkeruumatkat
  • Lönnrotin perhe
  • Lönnrotin viimeiset vuodet
  • Elias Lönnrotin tuotanto (valikoitu lista)

 

Kansalliseepoksemme Kalevala

Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi

lähteäni laulamahan, saa’ani sanelemahan,

sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan.

(Kalevala, ensimmäinen runo)

Kansalliseepoksemme Kalevalan synty juontaa juurensa 1800-luvulle, kun Elias Lönnrot teki useita runonkeruumatkoja kierrellen Suomea sekä matkaten itärajan taakse mm. Karjalaan ja Venäjälle. Näillä matkoillaan Lönnrot kirjasi ylös vanhoja sukupolvelta toiselle siirtyneitä kansanrunoja. Näitä runoja ei siihen aikaan kirjattu ylös, vaan runoilijalaulajat muistivat runot ulkoa ja lauloivat niitä Lönnrotille hänen kirjatessaan niitä kynä sauhuten ylös.

Jo alun perin Lönnrotilla oli tarkoitus tehdä suuri, eeppinen runoteos, joka vetäisi vertoja esimerkiksi Antiikin Kreikan Ilias ja Odysseia -eepoksille. Hän myös halusi tehdä kokonaan suomalaista kirjallisuutta; olihan Suomi jo pitkään ollut joko Ruotsin tai Venäjän alaisuudessa ja hän halusi korostaa täysin suomalaista identiteettiä.

Kalevala lyhyesti

Ensimmäinen Kalevala, Vanha Kalevala, julkaistiin vuonna 1835. Tässä Kalevalassa oli 31 runoa ja teoksen esipuheen päiväyksestä johdetaan Kalevalan päivän ajankohta eli 28. helmikuuta.

Kansalliseepokseksi vakiintunut Uusi Kalevala julkaistiin vuonna 1849. Tämä teos koostuu 22 795 säkeestä, jotka on jaettu 50 runoon.

Kalevalassa seikkailee kahden maan, Kalevalan ja Pohjolan, väkeä. Nämä kaksi kansaa ovat usein napit vastakkain milloin mistäkin asiasta.

Kalevala alkaa maailman luomiskertomuksesta sekä Väinämöisen syntymästä. “Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen” on vanha jo syntyessään, mutta tämä ei estä tietäjää ottamasta osaa erinäisiin suuriin seikkailuihin.

Yksi tunnetuimmista Kalevalan runoista kertoo nuoresta Aino-neidosta. Väinämöinen haluaisi Aino-neidon puolisokseen, mutta “tuopa Aino, nuori neito” ei ole tästä kovinkaan mielissään ja hukuttautuu. Viidennessä Kalevalan runossa kuitenkin mainitaan, että Aino olisi muuttunut Ahdin valtakunnassa kalaksi.

Muita tunnettuja Kalevalan runoja ovat mm. Väinämöisen kosioretki Pohjolaan Louhen tyttären kättä pyytämään, seppä Ilmarisen sammon takominen, sammon ryöstö Pohjolasta sekä traaginen tarina Kullervosta.

Eepoksen viimeinen runo on viittausta siihen, miten kristinusko saapui Suomeen. Lönnrot itse ei halunnut Kalevalaan minkäänlaisia viittauksia kristinuskoon (vaikka itse olikin kristitty), mutta loppuun hän lisäsi säkeet, jotka voisi ymmärtää Jeesuksen saapumiseksi.

Kalevalan viimeisessä runossa Marjatta tulee raskaaksi puolukasta ja synnyttää neitseellisesti pojan. Väinämöinen uhkaa pojan henkeä, koska poika on isätön. Poika kuitenkin haastaa Väinämöisen sanoillaan.

”Ohoh sinua, ukko utra, ukko utra, unteloinen,

kun olet tuhmin tuominnunna, väärin laskenna lakia!

Eipä syistä suuremmista, töistä tuhmemmistakana

itseäsi suolle viety eikä puulla päähän lyöty,

kun sa miesnä nuorempana lainasit emosi lapsen

oman pääsi päästimeksi, itsesi lunastimeksi.

”Ei sinua silloinkana, eip’ on vielä suolle viety,

kun sa miesnä nuorempana menettelit neiet nuoret

alle aaltojen syvien, päälle mustien mutien.”

(Kalevala, viideskymmenes runo)

Väinämöinen poistuu vapaaehtoisesti, vaikkakin jokseenkin harmistuneena, tämän uuden Karjalan kuninkaan tieltä. Hän kuitenkin muistuttaa, että vielä saattaa tulla aika, kun iän-ikuisen tietäjän soittajan taitoja ja urotekoja voitaisiin taas kaivata.

”Annapas ajan kulua, päivän mennä, toisen tulla,

taas minua tarvitahan, katsotahan, kaivatahan

uuen sammon saattajaksi, uuen soiton suorijaksi,

uuen kuun kulettajaksi, uuen päivän päästäjäksi,

kun ei kuuta, aurinkoa eikä ilmaista iloa.”

Siitä vanha Väinämöinen laskea karehtelevi

venehellä vaskisella, kuutilla kuparisella

yläisihin maaemihin, alaisihin taivosihin.

Sinne puuttui pursinensa, venehinensä väsähtyi.

Jätti kantelon jälille, soiton Suomelle sorean,

kansalle ilon ikuisen, laulut suuret lapsillensa.

(Kalevala, viideskymmenes runo)

 

Kalevala – inspiraation lähde

Kalevala on toiminut useiden taiteilijoiden ja kirjailijoiden inspiraation lähteenä. Esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela on yksi keskeisimmistä Kalevala-aiheisista kuvataiteilijoista. Aleksis Kivi voitti aikoinaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjoituspalkinnon näytelmällään Kullervo (1864). Runoilijat, mm. Eino Leino, ovat kirjoittaneet useita Kalevala-aiheisia runoja.

Kalevalan vaikutteet näkyvät tänäkin päivänä. Monet suomalaiset nimet, esimerkiksi Aino, Väinö ja Marjatta, ovat Kalevalasta peräisin. Yrityksien nimissä näkyy suoria viittauksia Kalevalaan (Lemminkäinen, Pohjola, Sampo…). Kalevala-korut ovat saaneet nimensä kirjaimellisesti kansalliseepoksen nimestä.

Kalevalaa on myös muokattu kirjallisuudessa. Löytyy niin romaaniversioita kuin sarjakuviakin. Kalevalasta on myös tehty versioita, joissa runot on säilytetty, mutta runojen sanat on “käännetty” nykysuomeen, jotta runot olisivat selkosanaisempia nykylukijoille. Suosittuja kuvallisia versioita, jotka käyvät niin lasten kuin aikuistenkin makuun, ovat varmasti Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala (1992/2006) sekä Don Rosan Roope Ankka -seikkailu Sammon salaisuus (1999).

Musiikissakin Kalevala näkyy ja kuuluu selkeästi tai vertauskuvallisesti. Kansalliseepoksestamme inspiraatiota ammentavat musiikkigenret vaihtelevat aina klassisesta metalliin. Kalevala-aiheisia sävellyksiä ovat tehneet niin kansallissäveltäjämme Jean Sibelius, rockmuusikko A. W. Yrjänä kuin metalliyhtye Amorphiskin, plus lukemattomat muut.

Elias Lönnrotin Kalevala on Suomen kaikkien aikojen käännetyin kirja. Kalevalaseuran tietojen mukaan se on käännetty 59 kielelle.

Elias Lönnrot

Elias Lönnrotia pidetään suomen kirjakielen toisena isänä Mikael Agricolan jälkeen. Kalevalan lisäksi Lönnrot uudisti suomen kieltä sekä toimitti sanakirjoja. Hän kirjoitti myös useita lääketieteellisiä julkaisuja sekä uudisti suomalaista virsikirjaa.

Lönnrotin lapsuus ja kouluvuodet

Elias Lönnrot syntyi Sammatissa 9.4.1802. Hänen isänsä oli räätäli Fredrik Johan Lönnrot ja äiti Ulrika Wahlberg.

Jo lapsena Lönnrot oli innokas lukija. 12-vuotiaana, vuonna 1814, Lönnrot lähti opiskelemaan vanhemman veljensä tukemana Tammisaaren pedagogiaan sekä myöhemmin, vuonna 1816, Turun katedraalikouluun.

Opinnot keskeytyivät vuonna 1818, kun opiskeluun tarvittavia varoja ei enää ollut. Lönnrot ja hänen veljensä keräsivät opintoihin rahaa mm. tekemällä räätälintöitä sekä esiintymällä laulajina. Vuoden 1820 maaliskuussa Lönnrot pääsikin jatkamaan opintojaan Porvoon lukiossa, mutta keskeytti opinnot saman vuoden huhtikuussa saatuaan Hämeenlinnasta paikan apteekkioppilaana.

Lönnrot kuitenkin valmistui ylioppilaaksi yksityishenkilöiden avulla. Vuonna 1822 hänet merkittiin Turun akatemian matrikkeliin. Turun akatemiassa Lönnrotin oppilastovereita olivat muun muassa tulevat kuuluisuudet J. L. Runeberg sekä J. V. Snellman.

Noin viiden vuoden opiskelun jälkeen, Lönnrot valmistui filosofian kandidaatiksi kesällä 1827.

Turun palon jälkeen Turun akatemia siirtyi Helsinkiin, jonne myös Lönnrot muutti opiskelujen perässä. Helsingin aikana hän jatkoi lääketieteen opintoja ja valmistui toukokuussa 1832 lääketieteen lisensiaatiksi. Jo ennen valmistumistaan Lönnrot oli saanut kokemusta lääkärintöihin Helsingin koleraepidemian (vuonna 1831) aikana.

Lönnrot – lääkäri, professori, kielitieteilijä

Valmistumisen jälkeen Elias Lönnrot työskenteli lääkärinä Oulussa ja Kajaanissa. Näiden töiden ohella Lönnrot teki runonkeruumatkojaan Kalevalaa varten.

Lääkärintöihinsä liittyen Lönnrot kirjoitti useita raportteja ja vuosikertomuksia, joissa esitteli mm. uusia virkoja lääkintään (terveysvalvoja ja terveyspoliisi), ehdotuksia sukupuolitautien torjuntaan sekä parannuksia lääkkeiden annosteluun. Hän myös kannatti lapsien rokotuksia sekä hahmotteli terveyskeskuksen edeltäjän.

Lönnrot halusi myös valistaa tavallista Suomen kansaa, joten hän julkaisi aikanaan todella suositun Suomalaisen Talonpojan Koti-Lääkäri -kirjan (1839).

Lönnrot kehitti useita uusia sanoja suomen kieleen. Näitä sanoja löytyy niin laki- kuin puhekielestäkin. Lönnrotin kehittämiä sanoja ovat mm. kirjallisuus, laskimo, valtimo, pöytäkirja, itsenäinen, sivistys, tasavalta ja äänioikeus.

Vuonna 1853 Elias Lönnrot valittiin Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston suomen kielen professoriksi edellisen professorin, M. A. Castrénin, menehdyttyä.

Professorina Lönnrot luennoi usein suomen kielen puolesta. Hänen tavoitteenaan oli saada suomen kieli tasa-arvoiseksi ruotsin kielen kanssa arkisessa elämässä. Hän jäi eläkkeelle professorin virastaan vuonna 1862.

Lönnrotin runonkeruumatkat

Kootessaan Kalevalaa, Lönnrot teki yhteensä 11 runonkeruumatkaa. Kaikki nämä matkat hän kulki hiihtäen, jalan, veneellä tai hevosella. Kaikkien näiden matkojen yhteenlaskettu pituus vastaa suurin piirtein matkaa Helsingistä Etelänavalle.

Ensimmäiset viisi matkaansa Lönnrot teki vuosien 1828 ja 1834 välillä. Matkat suuntautuivat mm. Itä-Suomeen, Karjalaan ja Vienaan. Kalevalan kannalta merkittävimmät matkat olivat vuosina 1833—1834, jolloin Lönnrot tapasi mm. Vaassila Kieleväisen, Ontrei Malisen sekä Arhippa Perttusen. Kahdelta viimeksi mainitulta Lönnrot sai runokokoelmaansa useita tuhansia säkeitä, noin 4 800. Vaassila Kieleväisellä puolestaan oli tietoa runojen teemoista ja hän opasti Lönnrotia yhdistämään runojen eri aiheita kokonaisuuksiksi.

Näiden viiden matkan runoista, lauluista ja loitsuista Lönnrot kokosi ensimmäisen, ns. Vanhan Kalevalan. Tämän Kalevalan esipuhe on päivätty 28. helmikuuta, joka tulisi myöhemmin vakiintumaan Kalevalan päiväksi.

Lönnrot itse ei kuitenkaan ollut tyytyväinen tähän ensimmäiseen Kalevalaan, vaan lähti keräämään lisää runoja. Jo Kalevalan ilmestymisvuonna 1835, Lönnrot lähti kuudennelle runonkeruumatkalle. Tämän jälkeen hän teki vielä viisi muuta runonkeruumatkaa vuosina 1836—1844. Matkat suuntautuivat mm. Pohjois-Karjalaan, Koitereelle, Pieliselle, Lappiin, Arkangeliin, Lotinapeltoon ja Viroon.

Kaikkien näiden keruumatkojen tuloksena oli noin 65 000 säettä kansanrunoutta.

Kaikki Kalevalan runot eivät ole Lönnrotin itsensä keräämiä, vaan osan runoista hän sai muilta kerääjiltä. Nämä muilta saadut säkeet kasvattivat Lönnrotin kokoelmaa noin 130 000 uudella säkeellä.

Vuonna 1849 Lönnrot julkaisi Kalevalan toisen version, nykyäänkin enemmän tunnetun ns. Uuden Kalevalan. Tästä Kalevalasta on tehty myös ns. kouluversio, jota käytetään eri kouluissa ja opetustilanteissa.

Lönnrotin perhe

Elias Lönnrot avioitui aikaansa nähden vanhana, vasta 47-vuotiaana, 13. heinäkuuta 1849. Hänen vaimonsa oli Maria Piponius, 26-vuotias oululaisen värjärimestarin tytär.

Esikoispoika Elias syntyi seuraavan vuoden huhtikuussa, mutta menehtyi parin vuoden päästä, vuonna 1852, aivokalvontulehdukseen.

Lönnrotit saivat vielä neljä tytärtä: Maria (s. 1852), Ida (s. 1855), Elina (s. 1858) ja Tekla (s. 1860). Näistä tyttäristä ainoastaan Ida eli vanhempiaan kauemmin. Maria (k. 1874) ja Tekla (k. 1874) kuolivat keuhkotautiin ja Elina (k. 1876) kurkkumätään.

Tytär Ida matkusti ympäri Eurooppaa elämänsä aikana ja päätyi lopulta asumaan Sienaan. Siellä hän eli rauhassa piilossa isänsä maineelta sekä rahankerjääjiltä. Ida kuoli vuonna 1915 Sienassa, jonne hänet on myös haudattu.

Lönnrotin vaimo Maria kuoli vuonna 1868.

Lönnrotin viimeiset vuodet

Eläkkeelle jäätyään Lönnrot muutti takaisin Sammattiin perheensä kanssa. Hänen aloitteestaan Sammattiin perustettiin kansankirjasto sekä Sammatin kansakoulu.

Vuonna 1863 Lönnrot kutsuttiin virsikirjakomitean jäseneksi. Hän kirjoitti useita virsiä, joista 17 ilmestyi vuoden 1886 virsikirjassa. Samaisessa virsikirjassa oli myös 64 Lönnrotin tekemää suomennosta. Kokonaisuudessaan Lönnrotin nimiin oli laitettu 206 virttä (mukaan laskettu myös uudet säkeistöt).

Vuonna 1986 julkaistussa nykyisessä virsikirjassa on jäljellä 9 Lönnrotin omaa virttä, 20 hänen uudistamaansa virttä sekä 41 hänen tekemäänsä suomennosta.

Eläkevuosinaan Lönnrot laati laajan Suomalais-Ruotsalaisen Sanakirjan, joka julkaistiin vuonna 1880. Sanakirja sisälsi yli 200 000 sanaa. Tämän lisäksi hän julkaisi samana vuonna kokoelman Suomen kansan muinaisia loitsurunoja.

Elias Lönnrot kuoli Sammatissa 19. maaliskuuta 1884 83-vuotiaana. Hänet ja hänen perheensä (lukuun ottamatta Ida-tytärtä) on haudattu Sammatin hautausmaalle. Hautaa koristaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran pystyttämä muistomerkki, johon on kirjailtu kanteleen kuva.

Lönnrot testamenttasi varansa Sammatin emäntäkoulun perustamiseen. Tämä koulu jatkoi toimintaansa pitkälle 2000-luvulle saakka, kunnes vuonna 2016 koulun toiminta lakkautettiin.

Elias Lönnrotin tuotanto (valikoitu lista)

• Kantele taikka Suomen Kansan sekä Wanhoja että Nykysempiä Runoja ja Lauluja. I-II (1829)
• Kantele taikka Suomen Kansan sekä Wanhoja että Nykysempiä Runoja ja Lauluja. III (1830)
• Kantele taikka Suomen Kansan sekä Wanhoja että Nykysempiä Runoja ja Lauluja. IV (1831)
• Kalewala taikka Wanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan muinosista ajoista (1835)
• Suomalaisen Talonpojan Koti-Lääkäri (1839)
• Kanteletar taikka Suomen Kansan Wanhoja Lauluja ja Wirsiä (1840)
• Suomen Kansan Sanalaskuja (1842)
• Kalevala (1849)
• Neuwoja erästen jäkäläin käyttämisestä ruoaksi (1857)
• Kalewala (lyhennetty laitos, 1862)
• Wanhoja ja Uusia Wirsiä. Suomalaisen Wirsikirjan korjaamista warten toimittanut ja tärkeimmillä selityksillä warustanut Elias Lönnrot (1865)
• Suomalais-Ruotsalainen Sanakirja (1880)
• Suomen kansan muinaisia loitsurunoja (1880)

Koko Lönnrotin tuotannon löydät esimerkiksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sivustolta.

 

Kalevalan päivä 2025

Vuonna 2025 Kalevalan päivää vietetään torstaina 28.2.