Jean Sibeliuksen päivä, suomalaisen musiikin päivä 8.12.

Kun Jean Sibeliuksen syntymästä oli kulunut 140 vuotta vuonna 2005, Sisäministeriö suositteli liputusta kansallissäveltäjämme kunniaksi. Tämä samainen suositus toistettiin myös vuosina 2006–2010.

Päivä sai suosiota kansalaistenkin keskuudessa, joten tehtiin ehdotus, että päivä lisättäisiin vakiintuneeksi liputuspäiväksi kalenteriin. Vuonna 2009 Helsingin almanakkatoimisto päätti, että Jean Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivä lisätään suomalaiseen kalenteriin vuonna 2011.

• Kansallissäveltäjämme Jean Sibelius
• Kuka oli Jean Sibelius?
  • Jean Sibeliuksen opinnot
  • Sibeliuksen säveltäjänura alkaa
  • Jean Sibeliuksen perhe
  • Jean Sibeliuksen viimeiset vuodet
• Sibeliuksen muistoksi
  • Ainola
  • Sibelius-monumentti
  • 100 markkaa
  • Kohteita
  • Postimerkit
  • Elokuva
• Jean Sibelius -kilpailut
• Sibeliuksen tekijänoikeudet

 

Kansallissäveltäjämme Jean Sibelius

Jean Sibelius on tunnetuimpia suomalaisia säveltäjiä kansainvälisestikin. Hänellä sanotaan olleen poikkeuksellinen taito kertoa musiikillaan oman kansan myyteistä ja historiasta sekä kuvata luontoa. Hänen musiikillaan sanotaan myös olleen suuri rooli Suomen itsenäistymisessä.

Jean Sibeliuksen kuuluisimpiin teoksiin kuuluvat muun muassa Finlandia, Kullervo sekä seitsemän sinfoniaa. Hänen tuotantoonsa kuuluu myös erilaisia pikkukappaleita ja joululauluja. Sibeliuksen musiikki nähtiin aikanaan modernina ja häntä pidettiin edelläkävijänä säveltäjäpiireissä.

Kuka oli Jean Sibelius?

Johan Christian Julius Sibelius syntyi 8. joulukuuta 1865 Hämeenlinnassa. Häntä tosin kutsuttiin perhepiirissä Janneksi hänen edesmenneen setänsä kauppalaivakapteeni Johan “Janne” Sibeliuksen muistoksi. Setä oli menehtynyt haaksirikossa. Myöhemmin Janne löysi edesmenneen setänsä käyntikortit, joissa luki sedän nimi sen ajan mukaisesti tyylikkäästi ranskaksi: Jean Sibelius. Janne otti kortit ja samalla myös taiteilijanimensä Jean Sibelius käyttöön vuonna 1886.

Jannen isä oli lääketieteentohtori Christan Gustaf Sibelius ja äiti Maria Charlotta Sibelius. Sibeliuksen isä Christian kuoli lavantautiin vuonna 1868 Jannen ollessa vasta vähän päälle kaksivuotias. Vaikka isä oli työskennellyt tohtorina, hänen kuolemansa jälkeen paljastui suuret velat, jotka jäivät nyt perheen hoidettaviksi. Näiden velkojen vuoksi Sibeliuksen perhe muutti Maria-äidin äidin, Katarina Borgin, luokse asumaan.

Jannella oli myös kaksi sisarta: vanhempi sisko Linda Maria sekä nuorempi veli Christian. Myöhemmin he muodostivat musiikkitrion, jossa Janne soitti viulua, Linda pianoa ja Christian selloa.

Ensimmäisiä sointuja ja melodioita Janne soitti jo neljävuotiaana. Jannen ollessa 7-vuotias, täti Julia yritti opettaa häntä soittamaan pianoa ”oikeaoppisesti”. Jannea kuitenkin kiinnosti enemmän tehdä improvisaatiomusiikkia kuin perinteiset sormiharjoitukset. Julia-tädin opissa Janne kuitenkin oppi lukemaan nuotteja, josta olisi tulevaisuudessa hyvin paljon hyötyä tälle nuorelle muusikonalulle.

Ensimmäisen improvisaatiokappaleensa Janne esitti eräässä perhetilaisuudessa Evelina-tädin kunniaksi: Faster Evelinas liv i toner (Evelina-tädin elämä sävelinä). Ensimmäisen varsinaisen sävellyksen Janne kirjoitti joidenkin lähteiden mukaan 1870-luvun puolivälin paikkeilla. Osa lähteistä puolestaan sijoittaa tämän sävellyksen 1880-luvun alkuun. Tämän teoksen nimi oli Vesipisaroita.

Teini-iässä Jannea alkoi kiinnostamaan enemmän viulun- kuin pianonsoitto. Viulutunnit alkoivat Jannen ollessa 16-vuotias, joka oli suhteellisen myöhään ajatellen Jannen suurta unelmaa: olla viuluvirtuoosi. Häntä opetti sotilaskapellimestari Gustaf Levander.

Jean Sibeliuksen opinnot

Koulujakin Janne kävi. Vuonna 1872 Janne kävi ruotsinkielistä valmistavaa koulua. Hänet kuitenkin siirrettiin vuonna 1874 suomenkieliseen valmistavaan kouluun, koska ruotsia äidinkielenään puhuvan Jannen täytyi opetella suomea, jotta pääsisi Hämeenlinnan normaalilyseoon. Aikalaisekseen tämä lyseo oli poikkeus: siellä pystyi lukemaan ylioppilaaksi suomeksi, mutta ei ruotsiksi.

Vuonna 1876 Janne pääsikin tähän lyseoon. Jannen makuun musiikkia opetettiin koulussa liian vähän: opetussuunnitelmassa oli vain “laulantoa” eikä tämä juurikaan edistänyt Jannen lahjakkuutta. Janne kuitenkin menestyi joissakin aineissa, esimerkiksi kasviopissa ja matematiikassa. Muuten häntä pidettiin aika hajamielisenä oppilaana, koska hän kirjoitti vihkojensa marginaaleihin mieluummin nuotteja kuin muistiinpanoja.

Vapaa-ajallaan Janne luki paljon sekä kuljeskeli metsissä. Hänen suosikkikirjailijoihinsa kuului mm. J. L. Runeberg, jonka lisäksi hän myös tutustui Elias Lönnrotin Kalevalaan sekä Aleksis Kiven ja Zachris Topeliuksen tuotantoon.

Vuonna 1885 Janne muutti siskonsa Lindan kanssa Helsinkiin. Siellä hän aloitti lakitieteen opinnot Aleksanterin yliopistossa. Tämän lisäksi Janne myös kirjautui vuonna 1882 perustettuun Helsingin musiikkiopistoon. Ehkäpä tämän musiikinopiskelumahdollisuuden vuoksi yliopisto jäi sivuosaan ja syksyllä 1886 Janne oli jäänyt yliopisto-opiskelusta niin paljon jälkeen, ettei ollut puhettakaan hänen palaamisestaan sinne.

Janne intohimo oli musiikki ja musiikkiopisto oli hänelle täydellinen paikka toteuttaa tätä kutsumustaan. Janne jatkoi viulunsoiton opiskelua, mutta huomasi myöhemmin erinäisten esiintymisten jälkeen, ettei hänestä soittajaa tulisi ramppikuumeen ja suhteellisen myöhään aloitetun viulunsoiton vuoksi. Ehkäpä meidän onneksemme Jannen pääpaino siirtyi säveltämiseen.

Musiikkiopiston aikoina Janne tutustui myös Armas Järnefeltiin. Tämä oli merkittävää siksi, että Sibeliuksen tuleva vaimo, Aino Järnefelt, oli Armaksen sisko. Jannen vieraillessa Järnefeltien luona, Aino usein kuunteli ja välillä tanssikin poikien musiikin tahtiin. Syyskuussa 1889 Janne ja Aino salakihlautuivat.

Sibeliuksen säveltäjänura alkaa

Kun Sibelius oli opiskellut Helsingissä oman aikansa ja imenyt itseensä erilaisia musiikillisia vaikutteita, oli ulkomaiden vuoro. Ensimmäiseksi opiskelukohteeksi ulkomailla valikoitui Berliini. Täällä hänen opettajanaan oli Albert Becker. Vaikka Janne ei juurikaan Beckerin opinnoista nauttinut, vuonna 1890 hän sävelsi g-molli-pianokvinteton. Samana vuonna hän palasi lomalle Suomeen ja sävelsi B-duuri-jousikvarteton.

Myöhemmin vuonna 1890 Sibeliuksen suuntana oli Wien, missä hän jatkoi opiskelujaan. Näiden opiskelujen aikana Sibeliukselle syntyi mielenkiinto suomalaisuutta ja suomen kieltä kohtaan. Sibelius syventyi Elias Lönnrotin Kalevalaan ja poimi sieltä vaikutteita musiikkiinsa. Tästä mielenkiinnosta syntyi sinfoninen runo Kullervo. Sävellyksen kantaesitys oli 28.4.1892, joka oli valtava menestys. Ehkä tämän menestyksen siivittämänä, Sibelius pystyi vihdoin avioitumaan Aino Järnefeltin kanssa (tuohon aikaan kun köyhää aviopuolisoa ei katsottu kovin suopein silmin). Häitä vietettiin Tottisalmella Järnefeltien kesänviettopaikassa 10.6.1892.

1800-luvun loppupuolella Sibelius sävelsi useita erilaisia protestisävelmiä. Ensimmäinen näistä, Ateenalaisten laulu, ymmärrettiin aika helposti julistukseksi Venäjän sortoa vastaan sanoituksensa vuoksi. Saman vuoden lokakuussa valmistui Jäänlähtö Oulujoesta lausujalle, kuorolle ja orkesterille. Vaikka protestisävelmän tunnusmerkit olivat selkeästi näkyvillä, kenraalikuvernööri Bobrikov ei voinut teosta sensuroida, koska sävelmän teksti, jonka oli kirjoittanut Zachris Topelius, oli alun perin tehty Aleksanteri II:n kunniaksi.

Marraskuussa 1899 ilmestyi seuraava protestisävelmä. Tähän sävelmään Sibelius uusi päätösnumeron, Suomi herää, erilliseksi numeroksi, josta tuli Finlandia. Finlandiaan ei alun perin ollut tarkoitus tulla sanoitusta lainkaan, mutta vuonna 1940 V. A. Koskenniemi teki sävellykseen sanoituksen, jonka Sibelius itse hyväksyi myöhemmin.

Jo vuonna 1892 Sibeliuksen säveltämä Kullervo nosti hänet tunnetuksi ympäri maailmaa. Myöhemmätkin sävellykset nousivat suureen suosioon ja Sibelius kävi mm. johtamassa runoelman Pohjolan tytär Pietarissa vuonna 1906. Sibelius johti myös muiden teoksiensa kantaesityksiä ympäri Eurooppaa sekä huolehti niiden ensiesityksistä.

1910-luvun alussa Sibelius teki useita konserttimatkoja Euroopassa, joka vakiinnutti hänen mainettaan ulkomailla. Vuonna 1912 hänelle tarjottiin Wienin musiikkiakatemian sävellyksen professuuria, mutta Sibelius ei ottanut paikkaa vastaan. Samalla asialla Sibelius kutsuttiin myös New Yorkin Rochesteriin vuonna 1921, jossa hänelle tarjottiin opettajan paikkaa Eastman School of Musicissa. Tästäkin tarjouksesta Sibelius kieltäytyi. Yhden pedagogisen arvon Sibelius kuitenkin otti vastaan: vuonna 1914 hänet vihittiin Yalen yliopiston kunniatohtoriksi.

Ensimmäisen maailmansodan alussa Sibelius palasi takaisin Suomeen. Aluksi sota ei juurikaan maahamme vaikuttanut, koska taistelut eivät tänne asti levinneet. Sota toi kuitenkin mukanaan taloudellisen ahdingon, koska valtioneläke pieneni inflaation vuoksi eikä tekijänoikeuspalkkioita saanut saksalaiselta kustantajalta. Tänä aikana Sibelius teki paljon pikkukappaleita, jotta pystyi turvaamaan perheensä talouden. Kun Suomi itsenäistyi vuonna 1917, tätä seurasi sisällissota. Sibelius sai kuitenkin olla rauhassa sodan aikana, tosin turvallisuussyistä Sibeliukset muuttivat varmuuden vuoksi Helsinkiin.

Sodan aikana Sibelius muokkasi viidettä sinfoniaansa sekä sävelsi Jääkärimarssin, joka esitettiin ensimmäisen kerran Suomen ensimmäisessä akateemisessa itsenäisyysjuhlassa 19.1.1918.

Jean Sibeliuksen perhe

Ensimmäinen lapsi, tytär Eva, syntyi Sibeliuksille maaliskuussa 1893. Toinen tytär, Ruth, syntyi loppuvuodesta 1894. Vuoden 1898 marraskuussa Sibeliuksien kolmas tytär Kirsti syntyi. Kirsti-tytön elämä jäi kuitenkin lyhyeksi, kun hän kuoli lavantautiin vuonna 1900.

Neljäs tytär, Katarina, syntyi tammikuussa 1903. Tytär toi pientä lohtua Sibeliuksien elämään Kirstin kuoleman jälkeen.

1900-luvun alkupuolella Sibeliuksen elämä Helsingissä alkoi olemaan todella railakasta ja illat kuluivat erilaisissa ravintoloissa. Hänen perheenjäsenensä painottivat usein säveltäjämestarille, että hänen täytyy luopua alkoholista. Päästäkseen eroon tästä elämäntyylistä sekä saadakseen säveltämisrauhan, Sibeliukset alkoivat rakentamaan taloa Tuusulaan.

Sibeliukset muuttivat arkkitehti Lars Sonckin suunnittelemaan Ainolaan 24.9.1904. Ainolaan muutto ei täysin poistanut Sibeliuksen riehakasta elämää, vaan alkoholia kului mm. Sibeliuksen erinäisillä konserttiesityskiertueilla ja ulkomailla.

Vuonna 1908 Sibeliuksella todettiin kurkkukasvain, joka saatiin kuitenkin leikattua pois. Tapauksen johdosta säveltäjä päätti kuitenkin luopua alkoholista ja tupakasta. Tämä lupaus kesti seitsemän vuotta. Samana vuonna Sibeliuksille syntyi viides tytär, Margareta.

Vuonna 1911 Ainolaan rakennettiin yläkerta, koska perhe tarvitsi lisätilaa. Samana vuonna syntyi Sibeliuksien kuudes tytär, Heidi. Kahden vuoden päästä tästä, vuonna 1913, Sibeliuksien esikoinen Eva meni naimisiin Ainolan naapurissa asuneen Arvi Paloheimon kanssa. Häät järjestettiin Ainolassa. Vuonna 1915 Eva sai ensimmäisen tyttärensä, Marjatan.

Ainola hiljeni lapsien lähdön myötä. Tytär Ruth meni naimisiin vuonna 1916 ja Katarina-tytär asui arkipäivät Helsingissä käydessään Yhteiskoulun seitsemättä luokkaa.

Vuonna 1924 Katarina avioitui varatuomari Eero Ilveksen kanssa ja samana vuonna Heidi-tytär aloitti opiskelut Helsingissä. Tytär Margareta meni naimisiin Jussi Blomstedtin (myöhemmin Jalas) kanssa vuonna 1929 ja kuopus Heidi nai arkkitehtiprofessori Aulis Blomstedtin vuonna 1932.

Sibeliuksen täyttäessä 60 vuotta, perhe sai useita lahjoituksia mm. kansalaiskeräyksen myötä. Tämä keräys tuotti 275 000 silloista markkaa (n. 65 000 nykyeuroa). Tästä säveltäjä sai käyttöönsä puolet. Myös säveltäjäeläke nostettiin 100 000 markkaan vuodessa (n. 24 000 nykyeuroa). Yksi merkittävimmistä lahjoista oli kuitenkin Ainolan tontin laajennus noin hehtaarilla.

Myös tekijänoikeuslaki oli kehittynyt tähän vuoteen mennessä, joten Sibelius sai nyt ulkomailtakin kohtuullisia esityskorvauksia. Vuonna 1927 tekijänoikeuslaki laajeni myös henkisiin tuotteisiin, joten Sibelius sai yhä enemmän korvauksia hänen teostensa esittämisestä. Näiden tulojen johdosta Sibeliuksen perhe nousi hyvin pois taloudellisesta ahdingostaan.

1930-luvun lopulla Aino Sibelius kaipasi tyttäriensä luokse Helsinkiin. He vuokrasivatkin asunnon Helsingistä ja muuttivat sinne syksyllä.

Parin viikon kuluttua muutosta helsinkiläisiä kuitenkin kehotettiin lähtemään pois, koska pelättiin Neuvostoliiton hyökkäystä. Myös Sibeliukset sekä heidän tyttärensä ja perheensä muuttivat kaikki Ainolaan. Sibeliukselle tarjottiin talvisodan sytyttyä turvapaikkoja Pohjoismaista ja Yhdysvalloista, mutta säveltäjä halusi pysyä Suomessa. Sodan päätyttyä Sibeliuksen perhe muutti takaisin Helsinkiin.

Vuonna 1941 Suomen ja Neuvostoliiton välit kiristyivät taas, joten lapsia suositeltiin lähtemään pois Helsingistä. Näin ollen myös Sibeliukset muuttivat takaisin Ainolaan lastenlastensa kanssa. Tällä kertaa muutto jäi pysyväksi Jannen ja Ainon osalta. Helsingin vuokra-asunto irtisanottiin vuonna 1942.

Jean Sibeliuksen viimeiset vuodet

1920-luvun alussa alkoi ns. Sibeliuksen sinfoninen myöhäiskausi. Hän jatkoi sävellyksiensä esityksiä ulkomailla ja sai viimeisen, seitsemännen sinfonian, valmiiksi vuonna 1924. Viimeisen sävelrunonsa Tapiola Sibelius sai valmiiksi vuonna 1926 sekä vuonna 1929 opukset 114 – 116, teokset pianolle sekä viululle ja pianolle. Tämän jälkeen Sibeliuksen sävellystahti hiljeni. Vaikka hän paljon lupaili kahdeksatta sinfoniaa, tämä ei kuitenkaan koskaan toteutunut. Tämän sinetöi viimeistään 1940-luvun loppupuolella pidetyt suuret polttajaiset Ainolassa, joissa puheiden mukaan Sibelius poltti eri teoksiaan, mm. kahdeksannen sinfonian.

Säveltäjämestarin luona vieraili ulkomaisia merkkihenkilöitä Sibeliuksen viimeisiin elinvuosiin saakka. Syntymäpäivänään hänelle lähetettiin lahjoja ulkomaita myöten; esimerkiksi Sibeliuksen täyttäessä 90 vuotta, Iso-Britannian entinen pääministeri Winston Churchill lähetti hänelle havannalaisia sikareita, Sibeliuksen lempisikareita.

20.9.1957 Sibelius sai aivoverenvuotokohtauksen Ainolassa ja kuoli saman päivän iltana. Hän oli kuollessaan 91-vuotias. Sibeliukselle järjestettiin muistotilaisuus Ainolassa 29.9. Muistotilaisuuden jälkeen Sibeliuksen arkku kuljetettiin Helsingin Suurkirkkoon. Iltayhdeksän maissa kirkon ovet avattiin kansalaisille. 17 000 ihmistä kävi jättämässä jäähyväisensä säveltäjämestarille puoleen yöhön mennessä.

Seuraavana päivänä, 30.9., järjestettiin hautajaiset. Alttarille sytytettiin seitsemän kynttilää säveltäjän jokaisen julkaistun sinfonian kunniaksi. Siunauksen jälkeen arkku kuljetettiin takaisin Sibeliuksen kotiin Ainolaan. Täällä sukulaiset kantoivat hänet Ainolan etelärinteellä sijaitsevaan hautapaikkaan.

Aino Sibelius eli säveltäjän kuoltua vielä yli kymmenen vuotta. Kun Aino nukkui pois kesäkuussa 1969, hänet haudattiin miehensä viereen Ainolan rinteelle.

Sibeliuksen muistoksi

Sibeliuksen muistoksi ja hänen mukaansa on nimetty useita eri kohteita ja tapahtumia. Alla listattuna muutamia.

Ainola

Ainola avattiin museona vuonna 1974. Toiminnasta vastaa Ainolasäätiö. Paikan päällä järjestetään myös opastettuja kierroksia, jonka jälkeen vierailijat saavat tutustua museoon itsenäisesti. Suomen ja selkosuomen lisäksi opastettuja kierroksia järjestetään myös ruotsiksi, englanniksi ja ranskaksi. Museossa vierailee vuosittain yli 20 000 kävijää.

Sibelius-monumentti

Yksi tunnetuimmista Sibeliukseen liitetyistä teoksista (lukuunottamatta musiikkia), Sibelius-monumentti, paljastettiin Helsingissä vuonna 1967. 600 teräsputkesta koostuvan Sibelius-monumentin suunnitteli ja toteutti Eila Hiltunen. Tämä teos on edelleen useiden turistibussien kohteena.

100 markkaa

Vuonna 1986 Sibeliuksen kasvot painettiin silloisen sadan markan seteliin. Sibelius sai myös viittauksen kahden euron kolikkoon, kun vuonna 2015 laskettiin liikkeelle juhlaraha Sibeliuksen 150-vuotisjuhlan kunniaksi. Kolikon kansallisella puolella on Nora Tapperin suunnittelema maisema Ainolan tähtitaivaasta ja männyistä.

Kohteita

Näiden lisäksi Sibeliuksen mukaan on nimetty musiikkilukio, korkeakoulu, museo, konserttisali, puistoja ja useita katuja. Ja on Sibeliuksen mukaan nimetty asteroidikin. Asteroidin löysi 12.9.1936 suomalainen Yrjö Väisälä. Sen alkuperäinen nimi on 1936 RE. Vuonna 1976 asteroidin viralliseksi nimeksi annettiin 1405 Sibelius.

Postimerkit

Myös Sibelius-aiheisia postimerkkejä on julkaistu Suomessa aika ajoin. Ensimmäinen postimerkki julkaistiin 8.12.1945 Sibeliuksen 80-vuotisjuhlan kunniaksi. Sibeliuksen kuoleman jälkeen julkaistiin 8.12.1957 surupostimerkki, jonka arvo oli 30 markkaa. Muita Sibelius-aiheisia postimerkkejä on julkaistu vuosina 1965, 2004 ja 2015.

Elokuva

Vuonna 2003 Timo Koivusalo ohjasi Sibeliuksesta kertovan elokuvan Sibelius. Elokuvan pääosissa ovat Martti Suosalo (nuori Sibelius) sekä Heikki Nousiainen (vanhempi Sibelius).

Jean Sibelius -kilpailut

Sibeliuksen mukaan on nimetty myös kuuluisa kansainvälinen Jean Sibelius -viulukilpailu, joka järjestetään viiden vuoden välein Helsingissä. Ensimmäisen kerran viulukilpailu järjestettiin vuonna 1965, kun Sibeliuksen syntymästä oli kulunut 100 vuotta. Tämä kilpailu oli määrä järjestää myös vuonna 2020, mutta globaalin koronapandemian vuoksi kilpailu siirrettiin vuoteen 2022.

Muita Sibeliuksen nimeä kantavia kilpailuja ovat Jean Sibelius -kapellimestarikilpailut sekä Sibelius-laulukilpailut (Sibelius Singing). Molemmissa kilpailuissa on mukana osallistujia useista eri maista. Kapellimestarikilpailut järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1995 Sibeliuksen 130-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Myös tämä kilpailu järjestetään viiden vuoden välein.

Laulukilpailu järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2007 Sibelius-viikkojen yhteydessä. Vuonna 2018 laulukilpailuun tehtiin muutos, että siihen osallistutaan laulaja-pianistiparina.

Sibeliuksen tekijänoikeudet

Vuonna 2027 loppuvat Sibeliuksen teosten tekijänoikeustulot, koska säveltäjän kuolemasta tulee kuluneeksi 70 vuotta. Tällä hetkellä tekijänoikeustulot saavat Sibeliuksen jälkeläiset, joita on arviolta noin 50.

 

Jean Sibeliuksen päivä, suomalaisen musiikin päivä 2025

Vuonna 2025 Jean Sibeliuksen päivää ja suomalaisen musiikin päivää vietetään maanantaina 8.12.