Scroll top

Uusivuosi 31.12-1.1.

Uuttavuotta juhlitaan uudenvuodenaatosta (31.12.) uudenvuodenpäivään (1.1.). Uudenvuodenpäivä on vuoden ensimmäinen pyhäpäivä, ja vuonna 2024 se on maanantai. Ilotulitteita saa ampua uudenvuodenaaton ja -päivän välisenä aikana klo 18-02.

Suomenlippu

31. joulukuuta - 1. tammikuuta

Uusivuosi

(adsbygoogle = window.adsbygoogle || []).push({});

Uudenvuoden juhlinnan historiaa

Uudenvuodenjuhlia on järjestetty jo yli 4000 vuotta sitten Babyloniassa. Tosin silloin uuden vuoden ajankohta sijoittui maaliskuulle. Babylonialaiset saattoivat myös olla ensimmäisiä, jotka tekivät uudenvuodenlupauksia. He lupasivat esimerkiksi maksaa velkansa tai palauttaa lainaamansa esineet. Nykyään lupaukset tehdään lähinnä itselle, mutta babylonialaisten lupaukset oli osoitettu jumalille ja lupauksen pitäneet pääsivät näiden suosioon.

Reilut 2000 vuotta sitten Julius Caesar siirsi vuoden alkamisajankohdan tammikuun alkuun, jolloin tammikuusta tuli erityisen tärkeä roomalaisille. Tammikuu (eng. January) sai nimensä kaksikasvoisen Janus-jumalan mukaan, jonka uskottiin symbolisesti katsovan sekä menneeseen vuoteen että tulevaan. Tästä syystä roomalaiset antoivat jumalalle uhrilahjoja ja lupailivat hyvää käytöstä. Myöhemmin uudenvuodenlupauksia on tehty myös kristittyjen toimesta Jumalalle.

Vuoden alkamisajankohta vaihteli maittain vielä pitkään Ceasarin valtakauden jälkeen. Esimerkiksi suomalaiset noudattelivat satovuoden kiertoa ja vuodenvaihteen ajankohta määrättiin sen mukaan. Keskitalvella uuttavuotta on alettu juhlia Suomessa noin 1300-luvulla ja virallisesti vasta 1500-luvulla.

Ennen uusi vuosi aloitettiin syksyllä

Maatalouskansalle oli järkevää, että vuosi päättyi sadonkorjuun jälkeen. Suomalaiset kutsuivat tätä ajanjaksoa jakoajaksi. Sen ajankohta sekä kesto vaihtelivat paikkakunnittain, mutta yleensä jakoaikaa vietettiin loka-marraskuun taitteessa, ja se sijoittui samoille ajoille kuin kekri, vanha satokauden päätösjuhla. Kekri voidaankin siis nähdä myös vuoden vaihtumisen juhlana, ja osa sen perinteistä, kuten tinan valaminen, ovat myöhemmin siirtyneet uuteenvuoteen.

Jakoaika kesti suunnilleen 12 vuorokautta, sillä se tasasi aurinkovuoden ja kuuvuoden väliin jäävän aukon. Se oli siis periaatteessa minivuosi kahden vuoden välissä. Tästä syystä jakoaikaan kuuluikin paljon uskomuksia ja sen uskottiin ennustavan tulevaa vuotta. Esimerkiksi yksi auringonpilkahdus jakoajalla vastasi yhdeksän vuorokauden poutaa sydänkesällä. Pilvinen jakoaika taas lupaili märkää kesää. Jakoaikana uskottiin myös henkien liikkuvan ja tautien tarttuvan ihmisiin helpommin. Työnteko oli jakoaikana kielletty. Pyykkiä ei pesty eikä eläimiä teurastettu. Jos töitä erehtyi tekemään, uskottiin susien tulevana vuonna uhkaavan lampaita ja karjaonnen olevan heikkoa.

Jakoajan säästä pyrittiin löytämään enteitä tulevasta vuodesta.

1800-luvulle päästessä uudenvuodenpäivästä oli säätyläisten keskuudessa muodostunut suosittu kyläilypäivä. Lisäksi ainakin Mikkelissä käytiin kirkossa ja annettiin lupauksia tulevalle vuodelle. Uudenvuodenaattoa puolestaan vietettiin julkisissa iltamissa tai kotona tinaa valaen ja kohtaloita ennustaen. Myös uudenvuodenkorttien lähettäminen yleistyi 1800-luvun lopulla.

Vanhoja suomalaisia uudenvuoden ennustuksia:

  • Kahvikupeilla ennustaminen: väärinpäin pöydälle asetettujen kahvikuppien alle piilotetut esineet kertoivat nostajille, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Esimerkiksi sormus merkitsi kihloja, musta kangaspala toi surua ja punainen kangaspala iloa. Ennustus toteutettiin siten, että 10-12 kuppia, joiden alle on kätketty esineitä, sekoitetaan pöydällä. Se, jolle ennustus tehdään, nostaa kolme kuppia. Ensimmäinen kertoo alkuvuodesta, toinen vuoden keskiosasta ja kolmas vuoden lopusta.
  • Vastan heitto katolle: saunan jälkeen katolle heitettiin vasta. Jos tyvi osoitti kirkkoa tai hautausmaata kohti, se tarkoitti kuolemaa. Jos latvuspuoli viittasi sinne, merkitsi se naimattomille avioliittoa ja vanhemmille onnea. Joillain alueilla uskottiin tyvipään osoittavan tulevan puolison asuinsijaa kohti.
  • Ensimmäinen vieras uudenvuodenpäivänä: Mikäli vuoden ensimmäinen vierailija oli nainen, toi se taloon epäonnea. Mitä vanhempi nainen, sitä suurempi epäonni. Mies toi puolestaan hyvää onnea, varsinkin jos oli pitkä.

Uudenvuodenpäivä on pyhäpäivä

Uudenvuodenpäivänä muistetaan Jeesuksen nimeämistä.

Uudenvuodenpäivä on kirkollinen juhlapäivä. Vanhan perinteen mukaan suuret kirkolliset juhlat ovat viikon mittaisia. Uudenvuodenpäivä sijoittuukin joulun jälkeiselle kahdeksannelle päivälle eli se on joulun kahdeksas oktaavi. Uudenvuodenpäivää voi siis pitää joulun jälkijuhlana.

Alunperin päivä oli omistettu Jeesuksen ympärileikkaukselle. Ympärileikkauksen juhliminen on nykyään vieraampaa ja siksi kirkon piirissä korostetaankin sen sijaan ympärileikkaukseen liittyvää nimenantoa. Jeesus-nimi merkitsee ’Herra on apu, Herra pelastaa’. Tähän nimeen kehotetaankin luottamaan alkavana vuonna. Katollisessa kirkossa puolestaan on luovuttu ympärileikkauksen juhlimisesta kokonaan ja sen sijaan tammikuun 1. päivä on yksi Jeesuksen äidin Marian monista juhlapäivistä.

Uudenvuoden vanhat ja uudet perinteet

Uudenvuodentina

Uudenvuodentinojen valaminen yleistyi Suomessa 1800-luvulla. Tinan muodoista tai sen muodostamasta varjosta on löydetty toivottuja vihjeitä tulevasta elämästä. Uudenvuodentina on perinteisesti myös hevosenkengänmuotoinen, jonka uskotaan jo itsessään tuovan onnea. Aikoinaan ensimmäinen tina oli vielä tapana valaa haltijalle tai tontulle. Tinasta löytyvien muotojen tulkinta on varsin vapaata, mutta joitakin tulkintavinkkejä kuitenkin löytyy:

  • laiva tai muu kulkuväline tietää matkaa
  • avain tarkoittaa etenemistä uralla
  • rosoinen möykky enteilee vaurautta
  • murentunut tina sydänsuruja
  • sileä pinta ennustaa tylsää vuotta tai sairautta
  • sateenvarjon löytänyt löytää myös epäonnen

Nimestään huolimatta perinteinen uudenvuodentina on kuitenkin suurimmaksi osaksi lyijyä, joka on ympäristömyrkkynä haitallinen sekä ihmisille että luonnolle. Maaliskuussa 2018 lähtien lyijyä sisältävän tinan myynti kuluttajille kiellettiinkin EU:n alueella. Lyijyisten tinakenkien tilalle on sittemmin tullut korvaavia tuotteita, kuten puhtaasta tinasta ja antimoniasta koostuvia tinakenkiä. Valantaan voi käyttää myös ekologista mehiläisvahaa tai kaapista löytyvää sokeria.

Mehiläisvaha on hunajantuotannon sivutuote.

Perinteisesti tinakenkä sulatetaan pitkävartisella valinkauhalla lieden päällä, josta se kaadetaan nopealla liikkeellä kylmään veteen. Jos mehiläisvahaa sen sijaan haluaa sulattaa liedellä, on riskinä, että se syttyy tuleen. Mehiläisvahalla nimittäin on alhaisempi syttymispiste. Tämän vuoksi mehiläisvahaa suositellaankin sulatettavaksi vesihauteessa. Sokeri puolestaan voidaan sulattaa esimerkiksi kattilassa, mutta tällöin täytyy varoa, ettei sokeri pala pohjaan.

Mehiläisvahan sulatusohje vesihauteessa:

  • Mittaa 20 g mehiläisvahaa yhteen valuun.
  • Kiehauta vesi kattilassa.
  • Hauduta mehiläisvahaa metallikattilan sisällä vesihauteessa noin 10 minuuttia.
  • Kumoa vaha kylmään veteen.
  • Mehiläisvahan voi käyttää seuraavana vuonna uudelleen tai hävittää biojätteeseen tai sekajätteeseen.

Sokerin sulatusohje:

  • Sulata ½ dl sokeria varrellisessa kasarissa tai paistinpannulla. Ota kattila pois liedeltä, kun sokeri on saanut hieman väriä. Sekoita tasaiseksi massaksi.
  • Kaada sokeri kylmään veteen.
  • Nosta sokerimassa mahdollisimman nopeasti vedestä ja käsittele varovasti.

Ilotulitteet ja tähtisädetikut

Suomessa uudenvuoden aika on ollut vaarallista aikaa, sillä pahojen henkien uskottiin olevan liikkeellä. Saksasta ja Itävallasta tulleen perinteen mukaan erityisesti kovan melun uskottiin karkottavat näitä pahoja henkiä. Ilotulitteiden ampuminen kytketäänkin tähän. Nyt ilotulitteet ovat kuuluneet uudenvuodenjuhliin jo yli sadan vuoden ajan. Suomessa ilotulitteiden valmistus yleistyi 1920-1930-luvuilta lähtien.

Melun uskottiin karkottavan pahat henget.

Näin ammut ilotulitteita vastuullisesti:

  • Ilotulitteita saa alkaa ampua uudenvuodenaattona kello 18 ja ampuminen tulee lopettaa yöllä kello 2.
  • Ilotulitteita ei saa antaa alaikäisten tai alkoholin vaikutuksenalaisten käytettäväksi.
  • Suunnittele käyttöpaikka: hyviä paikkoja ovat erilaiset aukeat, kentät ja tyhjät pysäköintialueet. Joissakin Suomen kaupungeissa on pelastusviranomaisten asettamia kieltoalueita, joilla ei saa ampua ilotulitteita.
  • Lue käyttöohjeet.
  • Suojalasit ovat pakolliset. Myös seuraajille suositellaan suojalaseja.
  • Seuraa ilotulitteita turvallisen etäisyyden päästä.
  • Kerää roskat.



Tähtisädetikku puolestaan on metallinen tikku, jonka toista päätä peittää metalliseoskerros. Tulen vaikutuksesta seoksen alumiini ja bariumnitraatti joutuvat kosketuksiin toistensa kanssa ja synnyttävät niin paljon lämpöä, että se saa seoksen rautahiukkaset syttymään ja sinkoamaan ilmaan. Hapen vaikutuksesta rauta vielä hehkuu ja kipinöi. Tämä kemiallinen reaktio nostaa metalliseoksen lämpötilan jopa 1500 asteeseen, joten palovammat ovat mahdollisia. Vuodesta 2009 tähtisädetikkuja ei ole enää saanut myydä alaikäisille, eivätkä alle 18-vuotiaat saa niitä myöskään käyttää.

Presidentin puhe

Suomen itsenäisyyden alkuvuosina presidentti järjesti vastaanoton diplomaateille, korkeimmille virkamiehille ja upseereille juuri uudenvuodenpäivänä itsenäisyyspäivän sijaan. Vastaanotto siirtyi myöhemmin itsenäisyyspäivälle, mutta yhä nykyäänkin presidentti pitää uudenvuodenpäivänä puheen.

Ensimmäinen Suomen presidentin uudenvuodenpuhe pidettiin vuonna 1934. Aluksi puheet lähetettiin radion kautta ja myöhemmin myös television välityksellä. Ensimmäisen televisioidun uudenvuodenpuheen piti Urho Kekkonen vuonna 1958. Tasavallan presidentti kirjoittaa puheensa perinteisesti itse. Aikaisempien vuosien puheita löytyy videomuodossa Ylen sivuilta sekä kirjallisina osoitteesta presidentti.fi.

Nakkeja ja shamppanjaa

Uutenavuotena saa napostella helppoja ruokia.

Uudenvuoden juhlintaan kuuluu perinteisesti samppanjaa tai kuohuviiniä. Niiden myynti kasvaakin juhlaa edeltävinä päivinä tuntuvasti verrattuna tavalliseen viikkoon. Näiden lisäksi suomalaiset ostavat myös aromatisoituja ja muita mietoja viinejä.

Ruokana puolestaan tarjoillaan usein perunasalaattia, ranskalaisia ja nakkeja. Uudenvuoden ruokakulttuuri on varsin nuori ja nimenomaan uuteenvuoteen perunasalaatti ja nakit liitettiin lehdistön toimesta vasta 1960-luvun puolessa välissä. Käytännössä perunasalaatin ja nakkien suosio selittyy niiden helppoudella.

Tutustu myös muiden Suomen juhlapyhien historiaan ja perinteisiin.