Scroll top

Saamelaisten kansallispäivä 6.2.

Saamelaiset ovat Pohjois-Euroopan ja EU:n ainoa alkuperäiskansa. Saamelaiset viettävät yhteistä kansallispäivää 6. päivä helmikuuta. Päivä on saamelaisten liputuspäivä, ja Suomen viranomaiset suosittelevat silloin myös yleistä liputusta.

Suomenlippu

6. helmikuuta

Saamelaisten kansallispäivä

(adsbygoogle = window.adsbygoogle || []).push({});

Saamelaisia asuu nykyisin Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän pohjoisosissa Saamenmaalla (saameksi Sápmi). Yhteensä saamelaisia on noin 75 000-100 000, joista noin 7 000-10 000 asuu Suomessa. Eniten saamelaisia asuu Norjassa ja toiseksi eniten Ruotsissa. Venäjän alueella saamelaisia sen sijaan on vain noin 2 000.

Suomessa yli puolet saamelaisista asuu saamelaisten kotiseutualueella, johon kuuluvat Suomen pohjoisimmat kunnat, kuten Enontekiö, Inari ja Utsjoki. Saamelaiset muodostavat nykyään noin kolmasosan alueensa koko väestöstä.

Kansallispäivä

Saamelaiset viettävät yhteistä kansallispäivää (Sámiid álbmotbeaivi) 6. päivä helmikuuta.
Kansallispäivästä päätettiin vuonna 1992 Helsingissä pidetyssä saamelaiskonferenssissa. Suomalaiseen almanakkaan saamelaisten kansallispäivä merkittiin kuitenkin vasta vuonna 2004.

Saamelaisten kansallispäivänä järjestetään juhlallisuuksia eri puolilla Saamenmaata. Juhlallisuuksiin kuuluu muun muassa kansallispukuihin pukeutumista, liputus sekä kansallislaulu.

Liputus

Saamelaisilla on nykyään kaksitoista saamelaiskonferenssissa hyväksyttyä liputuspäivää. Ensimmäinen virallinen liputuspäivä on ollut saamelaisten kansallispäivä. Suomalaisissa almanakoissa päivää ei ole merkitty viralliseksi suomalaiseksi liputuspäiväksi, mutta viranomaiset suosittelevat yleistä liputusta niin Suomessa, Ruotsissa kuin Norjassakin päivän kunniaksi.

Saamelaisten kansallispäivänä saamelaiset liputtavat omalla lipullaan, jonka käyttö virallistettiin vuonna 1986. Lipun värit tulevat perinteisten asujen värityksestä: lipussa on punaista, vihreää, sinistä ja keltaista. Lipun aihe puolestaan tulee perinteisen shamaanisen noitarummun kuviosta. Lipun rengas kuvastaa auringon ja kuun kehää. Shamaanirummuissa on perinteisesti käytetty ainoastaan punaista väriä, mutta lipussa kuu (sininen) ja aurinko (punainen) on haluttu erottaa toisistaan.

saamelaisten lippu lippusalossa
Saamelaisten lipun rengas symboloi kuun ja auringon kehää.

Juhlan juuret ensimmäisessä kokouksessa

Saamelaisten kansallispäivän juuret juontavat vuoteen 1917. Tuolloin helmikuun 6. päivä järjestettiin ensimmäinen pohjoismainen saamelaiskokous Norjan Trondheimissä. Mukana oli saamelaisia sekä Norjasta että Ruotsista. Kokouksen tarkoitus oli pohtia saamelaisten elinmahdollisuuksia sekä käsitellä muun muassa liikkumiseen, poronhoitoon ja koulunkäyntiin liittyviä kysymyksiä.

Kokous oli ensimmäinen yritys sitoa saamelaiset toisiinsa ja aloittaa toiminta yhtenä kansana. Kokous aloittikin valtakuntien rajat ylittävän yhteistyön saamelaisten välillä ja herätti saamelaisten poliittisen tietoisuuden.

Saamelaisten kansallislaulu

Saamelaisten virallinen kansallislaulu on Saamen suvun laulu, Sámi soga lávlla. Sen on sanoittanut saamelainen Isak Saba (ensimmäinen saamelainen, joka valittiin Norjan parlamenttiin) ja säveltänyt norjalainen Arne Sørlie. Kuuntele kappale:

Monet saamelaiset pitävät puolestaan Nils-Aslak Valkeapään Sámi eatnan duoddariid -joikua epävirallisena kansallishymninään. Joiku on perinteistä saamelaista kansanmusiikkia. Saamelaiset joikaavat niin paikkoja, eläimiä kuin toisiaankin. Esimerkiksi tervehdyksen sijaan ystävälle voi laulaa joiun ja laumaansa valvova poromies voi joikata karkottaakseen petoja. Kaikki saamelaiset tosin eivät joiu. Sámi eatnan duoddariid Nils-Aslak Valkeapään laulamana:

Kansallisvaatteet

Kansallisvaatteet ovat saamelaisille ylpeydenaihe. Vaatteet ovat usein perheenjäsenten, sukulaisten tai lähituttujen tekemiä. Niiden poikkeuksellisuus piilee niiden informatiivisuudessa: sukupuolen lisäksi puvun eri osista voi päätellä käyttäjän kotiseudun, suvun ja jopa siviilisäädyn. Kansallispukuja käytetään yhä aktiivisesti, varsinkin juhlatilaisuuksissa. Puvulle on useita nimiä; pohjoissaameksi puku on gákti, inarinsaameksi mááccuh ja koltansaameksi määccaǩ.

Saamelaisia Hetan kylässä
Saamelaisia Hetan kylässä, 1952. Poutavaara, Matti. Kansatieteen kuvakokoelma. Museovirasto.

Saamelaisten kielet

Puolet saamelaisista, noin 30 000-40 000, puhuu äidinkielenään saamea. Saamen kielet ovat suomen kielen sukukieliä ja niitä on noin kymmenkunta. Kielet poikkeavat toisistaan merkittävästi eivätkä eri kieliryhmiin kuuluvat saamelaiset välttämättä ymmärrä toisiaan. Laajimmin puhutaan pohjoissaamea, jota puhuu äidinkielenään noin 10 000 saamelaista. Pohjoissaamen kieli onkin saamelaisten valtakieli. Suomessa saamelaiset puhuvat pohjois-, inarin- ja koltansaamea.

Suomessa saamen kielen asemaa on pyritty turvaamaan vuonna 1992 voimaan tulleella kielilailla. Saamenkielisiä julkisia palveluja on hyvin vähän tarjolla, mutta saamelaisilla on mahdollisuus käyttää virallisissa asioissa kotiseutualueella käännös- ja tulkkipalveluja. Lisäksi saamelaisten kotiseutualueen peruskouluissa ja lukioissa on saamenkielisillä oppilailla oikeus saada opetusta saamen kielellä. Kieltä voi myös opiskella peruskoulussa ja lukiossa joko äidinkielenä, vapaaehtoisena tai valinnaisena aineena. Oulun yliopistossa voi myös opiskella saamen kieltä pääaineena.

Saamelaisten historia

Esi- ja varhaishistoriallisina aikoina saamelaiset asuivat Helsingin tasalla asti, mutta sittemmin suomalaiset ovat puskeneet saamelaiset kohti pohjoista. Luonnonvaroista, kuten metsästysalueista, on käyty kovaa kamppailua. 1900-luvulle tultaessa Saamelaisalueeksi määriteltiin Vuotsosta pohjoiseen ja luoteeseen olevat Inarin, Utsjoen ja Enontekiön alueet.

Sotien jälkeen alkoi saamelaisten suomalaistaminen. Suomen mottona oli yksi kansa, yksi kieli ja yksi valtio. Saame ja saamelaisuus edustivat suomalaisten silmissä villiä ja oppimatonta ihmistä. Perinteistä poronhoitoa ei myöskään pidetty arvokkaana ammattina. Tämä merkitsi saamelaisen kielen ja kulttuurin syrjäyttämistä. Saamelaislapset otettiin pois oman kodin piiristä ja lähetettiin sisäoppilaitoksiin tai asuntolakouluihin, joissa puhuttiin vain suomea. Saamen kielen puhumisesta tuli rangaistava teko. Tämä johti siihen, että kylmän sodan aikaan saamen kieli oli lähes sukupuuton partaalla. Määrätietoinen elvytys 80-luvulla onnistui kuitenkin pelastamaan uhanalaiset koltan- ja inarinsaamen.



Vuonna 1995 saamelaisten asema kirjattiin Suomen perustuslakiin. Perustuslain mukaan saamelaisilla on alkuperäiskansana oikeus ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan sekä siihen kuuluvia perinteisiä elinkeinojaan. Vuodesta 1996 lähtien saamelaisilla on ollut kotiseutualueellaan kieltään ja kulttuuriaan koskeva perustuslain mukainen itsehallinto. Saamelaisten itsehallintoon kuuluvia tehtäviä hoitaa saamelaisten parlamentti, Saamelaiskäräjät. Saamelaisilla on myös yhteispohjoismainen Saamelaisneuvosto.

Vuonna 2007 YK:n yleiskokous julkisti alkuperäiskansojen oikeudet. Julistuksen mukaan alkuperäiskansoilla on rajoittamaton itsemääräämisoikeus eli saamelaisilla on oikeus määrätä vapaasti omasta taloudellisesta, sosiaalisesta ja kulttuurisesta kehityksestään sekä oikeus päättää omista luonnonvaroistaan.

Nykyään ongelmia tuottavat nopeasti etenevä ilmastonmuutos sekä alueella jatkuva teollisten maankäyttöjen paine. Esimerkiksi teollinen metsätalous uhkaa perinteisiä elinkeinoja, kuten porotaloutta ja kullankaivuu vaikuttaa negatiivisesti alueen vesistöön. Saamelaisten vesi- ja maaoikeuksien realisointi ja käytännön soveltaminen on osoittautunut erittäin monimutkaiseksi, joten todennäköisesti ratkaisuja kaikkiin maankäytön ongelmiin ei tulla löytämään aivan lähiaikoina.

Saamelaisten kansallispäivä vuonna 2025

Vuonna 2025 6. helmikuuta juhlittavaa saamelaisten kansallispäivää vietetään torstaina.