Syyspäiväntasaus

Tarkalleen ottaen syyspäiväntasaus ei viittaa koko päivään, vaan siihen hetkeen, kun Aurinko siirtyy pohjoiselta pallonpuoliskolta eteläiselle. Vuonna 2024 tämä hetki Suomessa on 22. syyskuuta kello 15.43. Koska Maa on kallistunut noin 23,4 astetta kohti Aurinkoa, suurimman osan vuodesta Aurinko paistaa enemmän joko pohjoiselle tai eteläiselle pallonpuoliskolle. Tasauspäivät (syksyllä ja keväällä) ovat kuitenkin poikkeus ja Auringon valo paistaa tasaisesti pallon molemmille puoliskoille.

Syyspäiväntasauksesta alkaa myös astronominen eli tähtitieteellinen syksy, joka jatkuu talvipäivänseisaukseen saakka merkiten talven alun. Talvi puolestaan jatkuu aina kevätpäiväntasaukseen asti. Kevättä vietetään astronomisen mittapuun mukaan aina kesäpäivänseisaukseen asti, jolloin alkaa kesä.

Vuodenaikoja määritellään tosin muillakin tavoin, kuten esimerkiksi hyvin yleisesti käytössä olevalla kuukausien mukaisella määritelmällä. Lue lisää muista määritelmistä esimerkiksi kesäpäivänseisaus-artikkelistamme.

Syyspäiväntasauksen ajankohta vaihtelee

Syyspäiväntasauksen päivämäärä vaihtelee vuosittain. Yleisimmin se osuu joko syyskuun 22. tai 23. päivälle, mutta se saattaa olla myös joko 21. syyskuuta tai 24. syyskuuta. Nämä kaksi viimeksi mainittua päivämäärää ovat tosin hyvin harvinaisia.

Syyskuun 21. päivälle osunut syyspäiväntasaus on viimeksi tapahtunut muutamia tuhansia vuosia sitten, mutta seuraavaan tämän päivän tasauspäivään ei sinällään ole enää kovin pitkä aika: se tapahtuu vuonna 2092. Syyskuun 24. päivänä syyspäiväntasaus on viimeksi ollut vuonna 1931, seuraavan kerran se osuu kyseiselle päivämäärälle vasta vuonna 2303. (Nämä ajat perustuvat koordinoituun yleisaikaan (UTC), joten aikavyöhykkeestä riippuen päivät saattavat vaihdella.)

Nämä päivämäärien vaihtelut johtuvat nykyisestä gregoriaanisesta kalenteristamme, joka määrittelee vuoden pituudeksi 365 vuorokautta (karkausvuosina 366 vuorokautta). Tämä ei kuitenkaan täydellisesti vastaa aikaa, jona Maa kiertää Auringon yhden kerran: tarkka aika on noin 365 ja yksi neljäsosa vuorokautta (365,24219 vuorokautta).

Ovatko yö ja päivä yhtä pitkiä syyspäiväntasauksena?

Arkikielessä sanotaan usein, että tasauspäivinä yö ja päivä ovat yhtä pitkiä. Tarkalleen ottaen tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa, koska vielä esimerkiksi syyspäiväntasauksen aikaan päivä on joitakin minuutteja pitempi kuin yö. Tähän tasaisuuteen viittaa myös tasauspäivien englanninkielinen nimi equinox. Sana tulee latinankielisestä sanasta aequus, joka tarkoittaa “samankokoista” tai “yhtä suurta” sekä nox-sanasta, joka tarkoittaa “yötä”.

Voit katsoa nämä muutaman minuutin eroavaisuudet esimerkiksi Päivyrin auringonnousu- ja laskuajoista.

Jos Aurinko olisi kuitenkin pelkkä piste taivaalla ja maapallolta puuttuisi ilmakehä, päivä ja yö olisivat tasauspäivinä yhtä pitkiä. Kumpikaan näistä ei kuitenkaan todellisuudessa toteudu.

Yleisesti auringonnousuksi määritellään se hetki, kun Aurinko pilkottaa horisontista. Maan ilmakehä kuitenkin taittaa Auringon valoa, jonka vuoksi Aurinko näyttää olevan korkeammalla kuin mitä se oikeasti on. Aurinkokaan ei ole pelkkä piste taivaalla, vaan sillä on tietty määritelty koko. Yhdessä nämä ilmiöt aiheuttavat sen, että Aurinko näyttää olevan korkeammalla taivaalla kuin mitä se todellisuudessa on.

Alla olevalta Ilmatieteen laitoksen videolta voit katsoa tarkemman selityksen asiasta.

Syyspäiväntasausta on juhlittu erilaisin menoin

Aivan kuten muitakin tähtitieteellisiä vuodenaikojen vaihteluita (esim. talvipäivänseisaus ja kesäpäivänseisaus), myös syyspäiväntasausta on juhlittu erilaisin menoin jo ammoisista ajoista lähtien.

Suomessa vanha kansa vietti Syys-Mattia. Tällöin aloitettiin talven puhdetyöt, jotka jatkuivat aina Talvi-Mattiin saakka (24.2.). Syys-Mattia nimitettiin myös mukula-, hauta- tai nauris-Matiksi, koska tällöin korjattiin peruna-, nauris- ja omenasadot. Kyseisestä Matista ennustettiin myös tulevaa säätä. Jos esimerkiksi lehmän lanta jäätyi Mattina, syksystä tulee lauha ja pitkä. Jos puolestaan maat jäätyivät Syys-Mattina, joulunaikaan ei tule lunta lainkaan. Myrsky Syys-Mattina puolestaan enteili hyvää satovuotta sekä runsaslumista talvea.

Kreikkalaisen mytologian mukaan jumalatar Persephone palasi takaisin manalaan aviomiehensä Haadeksen luokse syyspäiväntasauksen aikaan, jossa vietti seuraavat kolme kuukautta. Tähän liittyy myytti, jonka mukaan Persephoneen äiti, sadonkorjuun jumalatar Demeter, teki maasta kelvottoman viljelyksille täksi ajaksi surren tyttärensä kohtaloa. Tästä johtuu siis kolmen kuukauden talvi. Kun Persephone palasi takaisin maan päälle, Demeter teki taas maasta viljelykelpoisen seuraavaksi yhdeksäksi kuukaudeksi.

Uuspakanalliset puolestaan viettävät syyspäiväntasauksen aikaan juhlaa nimeltä Mabon. Juhla on saanut nimensä walesilaiselta jumalalta Mabonilta, maan jumalattaren Modronin pojalta. Juhla on moniin syyspäiväntasauksen juhliin verrattuna aika uusi; sen juhlinnan oletetaan alkaneen vasta 1970-luvulla. Juhlan pääaiheena on toinen sadonkorjuu ja sitä vietetään usein perheen kesken tehden erilaisia sadonkorjuuaiheisia ruokia. Myös rauhoittuminen luonnossa tai vaikkapa kesän keskeneräisten asioiden viimeistely ovat tyypillisiä Mabonin perinteitä.

Japanissa puolestaan vietetään niin kevätpäivän- kuin syyspäiväntasauksen aikaan juhlaa nimeltä Ohigan (myös Higan). Juhlinta kestää koko tasauspäivän viikon eli esimerkiksi vuonna 2022 Ohigania vietetään syksyllä 20.–26.9. Sana ohigan tarkoittaa kirjaimellisesti “toinen ranta” tai “toisella rannalla”. Buddhalaisen uskomuksen mukaan vainajat ylittävät Sanzu-joen siirtyessään kuoleman jälkeiseen elämään. Tämän vuoksi nimitys toisella rannalla. Uskomuksen mukaan elävien ja kuolleiden välisten maailmojen rajat hälvenevät tähän aikaan vuodesta, koska yö ja päivä ovat lähes yhtä pitkiä. Juhlassa muistetaan edesmenneitä rakkaita esimerkiksi vierailemalla heidän haudoillaan ja polttamalla suitsukkeita.

Toinen itämaihin liittyvä syyspäiväntasauksen juhla on kiinalainen Keskisyksyn juhla eli Kuun juhla (engl. Harvest Moon Festival). Tällä juhlalla on pitkät perinteet ja tiedettävästi sitä on juhlittu jo Shang-dynastian aikaan (1600–1100 eaa.). Tällöin juhlan pääteemoina olivat mm. onnistunut riisisato sekä erilaiset lahjat kuulle. Nykyään juhlaa vietetään perheen ja ystävien kesken maukkaiden ruokien äärellä. Juhlaan kuuluu myös erilaiset kiitollisuuden osoitukset (vähän kuten Kiitospäivä Yhdysvalloissa). Perinteisesti tähän kuun juhlaan kuuluu myös pienet pyöreät leivonnaiset, kuukakut, joita annetaan niin ystäville ja perheenjäsenille kuin myös liikekumppaneille ja työtovereille lahjaksi.