Kesäpäivänseisaus

Kesäkuun kesäpäivänseisaus on se hetki, kun Maan pohjoisen pallonpuoliskon kiertoakseli on eniten kallistuneena kohti Aurinkoa. Päivänseisaukset, niin kesällä kuin talvellakin, tapahtuvat samaan aikaan koko maapallolla. Aikavyöhykkeet toki vaikuttavat siihen, että mihin aikaan kellon mukaan tämä tapahtuu eri vyöhykkeillä.

Vuonna 2024 kesäpäivänseisaus Suomessa on 20. kesäkuuta klo 23.50.

Yleisimmin kesäpäivänseisauspäivänä pidetään kesäkuun 21. päivää, mutta päivä vaihtelee hieman vuosittain. Tämä johtuu siitä, että suurin osa läntisistä kulttuureista noudattaa gregoriaanista kalenteria, jossa on 365 päivää (366 karkausvuosina). Maan kiertoa Auringon ympäri puolestaan mitataan trooppisena vuotena, joka tarkoittaa aikaa, kun Maa kiertää yhden kerran Auringon ympäri. Tämä aika on noin 365,242199 päivää. Aika vaihtelee hieman vuosittain johtuen esimerkiksi muiden aurinkokuntamme planeettojen vaikutuksesta Maahan sekä maapallon vaappuvasta liikkeestä (engl. wobble).

Kesäpäivänseisaus ajoittuu aina aikavälille 20.–22. kesäkuuta, tosin 22.6. on hyvin harvinainen päivämäärä. Edellisen kerran näin tapahtui vuonna 1975 ja seuraavan kerran vasta vuonna 2203. Seuraava 20. kesäkuuta tapahtuva kesäpäivänseisaus Suomessa on vuonna 2024.

Mikä on kesäpäivänseisaus?

Maan kiertoakseli on kallistuneena noin 23,5 astetta, jonka vuoksi Aurinko paistaa eri puolille maapalloa eri tavoin riippuen vuodenajasta. Pohjoisen pallonpuoliskon kesäpäivänseisauksen aikaan Aurinko paistaa kohtisuoraan Kravun kääntöpiirille. Kesäpäivänseisauksena Aurinko ei laske lainkaan Napapiirin pohjoispuolella (+ noin 60 kilometriä Napapiiriltä etelään). Tätä ajankohtaa ennen Suomen pohjoisimmat osat, esimerkiksi Utsjoki, ovat jo tovin nauttineet yöttömistä öistä. Nämä valoisat yöt alkavat 18. toukokuuta ja jatkuvat aina heinäkuun 28. päivään saakka.

Kallistuskulmasta johtuen pohjoisen pallonpuoliskon kesäpäivänseisauksen aikaan eteläisellä pallonpuoliskolla vietetään talvipäivänseisausta, vuoden lyhyintä päivää. Kun pohjoisessa päivät alkavat nyt lyhenemään, etelässä ne puolestaan pitenevät. Sama on totta myös toisin päin. Kun pohjoisessa vietetään talvipäivänseisausta joulukuussa, eteläisellä pallonpuoliskolla tämä on kesäpäivänseisauksen ajankohta.

Lue lisää talvipäivänseisauksesta.

Yleisestä olettamuksesta huolimatta, Aurinko ei kuitenkaan ole kesäkuun kesäpäivänseisauksen aikaan lähimpänä Maata. Itse asiassa tällöin Aurinko on kauimpana. Tämä puolestaan johtuu siitä, että Maa kiertää Aurinkoa soikealla radalla. Ajankohta, jolloin Aurinko on lähimpänä Maata, sijoittuu itseasiassa pohjoisen pallonpuoliskon talvipäivänseisauksen aikoihin.

Kesäpäivänseisauksen jälkeen päivät alkavat heti lyhenemään. Tätä ei tosin heti huomaa, koska alkuun päivät lyhenevät vain muutamilla sekunneilla. Syyspäiväntasauksen aikoihin päivät alkavat lyhenemään hieman nopeammin; auringonvaloa on päivittäin noin viisi minuuttia vähemmän. Kun päästään joulukuun talvipäivänseisaukseen, päivät alkavat taas pitenemään.

Jo antiikin ajoilla huomattiin, että kesäpäivänseisauksen aikaan Aurinko näyttää pysähtyvän hetkeksi taivaalle, jonka jälkeen se vaihtoi suuntaa ja lähti liikkumaan kohti etelää. Tästä juontuu englanninkielinen sana kesäpäivänseisaukselle solstice, joka on johdettu latinankielisestä sanasta solstitium eli vapaasti suomennettuna ”pysähtynyt aurinko” (engl. sun standing still).

Alkaako kesä nyt?

Kesän alkamisen voi määritellä usealla eri tavalla. Jos koululaisilta kysyy, kesä alkaa usein siitä, kun koulun kevään päättötodistuksen saa käteen ja pääsee kirmaamaan kesälaitumille. Vuodenaikoja määritellään kuitenkin useilla erilaisilla hieman tieteellisimmilläkin tavoilla.

Tyypillisesti vuodenajat määritellään kuukausien mukaan. Suomessa näin määriteltyjä vuodenaikoja kutsutaan tilastovuodenajoiksi ja ne ovat seuraavat:

• Talvi: joulu–helmikuu
• Kevät: maalis–toukokuu
• Kesä: kesä–elokuu
• Syksy: syys–marraskuu

Tyypillisesti Suomessa kuitenkin kesä määritellään alkavaksi silloin, kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvämmin yli 10 plusasteen eli alkaa niin sanottu terminen kesä. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä kesän alkaminen saattaa vaihdella vuosittain ja alueittain hyvinkin paljon. Esimerkiksi Tampereella vuonna 2021 terminen kesä alkoi 10. toukokuuta.

Termisten vuodenaikojen määrittelyt:

• Kevät: Vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvämmin 0 asteen yläpuolelle
• Kesä: Vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvämmin +10 asteen yläpuolelle
• Syksy: Vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvämmin +10 asteen alapuolelle
• Talvi: Vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvämmin 0 asteen alapuolelle

Vuodenaikojen vaihteluita määritellään myös astronomisilla eli tähtitieteellisillä vuodenajoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että vuodenajat vaihtuvat kevät- ja syyspäiväntasauksina sekä kesä- ja talvipäivänseisauksina.

• Kevät alkaa kevätpäiväntasauksesta
• Kesä alkaa kesäpäivänseisauksesta
• Syksy alkaa syyspäiväntasauksesta
• Talvi alkaa talvipäivänseisauksesta

Seisausten ja tasausten päivämäärät saattavat vaihdella vuosittain muutamalla päivällä, joten myös astronomisten vuodenaikojen alkamisajankohdat vaihtelevat.

Kesäpäivänseisaus oli jo aikoinaan merkittävä ajankohta

Kesäpäivänseisauksen aikoihin on juhlittu erilaisin menoin jo antiikin ajoista lähtien. Täällä Suomessa vietettiin aikoinaan Ukon juhlaa. Tähän juhlaan liittyivät esimerkiksi erilaiset taiat, joilla pyrittiin takaamaan runsas sato sekä hyvä naimaonni naimattomille nuorille. Itse kesäpäivänseisausta vanha kansa kutsui nimellä ”päivänpalama”. Kristinuskon saapuessa Suomeen, kirkko pyrki poistamaan pakanalliset juhlinnat. Näihin kuului myös Ukon juhla, joka pyrittiin muuttamaan Johannes Kastajan syntymäpäiväksi. Ukon juhlan perinteet olivat kuitenkin tarttuneet tiukkaan kansaamme ja perinteiset juhlinnat pysyivät. Suurin ero nykyiseen juhlintaan on oikeastaan vain nimen vaihtuminen juhannukseksi.

Lue lisää juhannuksesta.

Slaavikulttuureissa, varsinkin Venäjällä ja Ukrainassa, kesäpäivänseisauksen aikaan puolestaan vietettiin Kupala-nimistä juhlaa. Tämä juhla oli hyvin samantapainen kuin Suomessa vietetty Ukon juhla. Yhtenä suurena eroavaisuutena voi pitää ainakin sitä, että kun Suomessa kokkojen palamista seurattiin lähinnä tanssien ja seurustellen kokon ympärillä, Kupala-juhlassa nuoret parit hyppivät niiden yli. Jos hyppy onnistui, nuorelle parille luvattiin onnea. Jos hyppy puolestaan epäonnistui, pariskunta tulisi eroamaan. Nuoret tytöt tekivät myös kukista seppeleitä, joiden päälle asettivat kynttilän. Sen jälkeen neidot laittoivat seppeleet ajelehtimaan veteen. Mitä kauemmin seppele pysyi pinnalla, sen parempi rakkauselämä oli tiedossa. Tämä perinne jatkuu pienimuotoisesti myös nykyään.

Puolassa Kupala-juhlan lisäksi tunnetaan juhla nimeltä Sobótka. Tyypillisesti sitä vietetään 23. kesäkuuta. Juhlinta on hyvin samantyyppistä kuin Suomen juhannus tai Kupala-juhla: juhlissa poltetaan kokkoja sekä tanssitaan ja lauletaan yöhön saakka. Kristinuskon saavuttua slaavimaihin, nämä molemmat juhlat pitivät edelleen pintansa vaikkakin niitä yritettiin kieltää. Nykyään Kupala-juhlaa kutsutaan myös nimellä Ivan Kupala. Sobótka-juhlaa puolestaan kutsutaan myös nimellä Noc Świętojańska eli Pyhän Johanneksen yö.

Antiikin Kreikassa vietettiin juhlaa nimeltä Kronia, jossa kunnioitettiin arkkitehtuurin jumalaa Kronosta. Kyseisenä juhlapäivänä myös orjat saivat liittyä juhlintaan ja joissakin tapauksissa heidän isäntänsä jopa palvelivat heitä juhlan ajan.

Myös useat esihistorialliset monumentit liitetään kesäpäivänseisaukseen. Esimerkiksi Englannissa sijaitseva Stonehenge kerää edelleen kymmeniä tuhansia vierailijoita kesäpäivänseisauksen aikaan. Tarkkaa tietoa ei ole siitä, käyttivätkö monumentin rakentajat sitä juurikin päivänseisausjuhlintaan. Vaikka mitään juhlia ei olisikaan järjestetty, Stonehengen kivipaasit on kuitenkin aseteltu niin, että kesäpäivänseisauksen auringonnousu osuu suoraan kohti monumentin keskustaa sen pääsisäänkäynnin (Kantakivi, engl. Heel Stone) kautta.

Egyptin kaksi suurta pyramidia, Kheopsin ja Khefrenin pyramidit, on rakennettu siten, että jos seisoo Gizan sfinksin vierellä kesäpäivänseisauksen auringonlaskun aikaan ja katsoo kohti pyramideja, Aurinko laskee täsmälleen näiden kahden pyramidin väliin. Tarkkaa syytä tälle sijoittelulle ei tiedetä, mutta on oletettu, että tämä on ollut hyvä ajanseurantaväline viljelyjen kannalta.