Vainojen uhrien muistopäivä 27.1.

Vainojen vai holokaustin uhrien muistoksi?

Vuonna 1995 Euroopan parlamentti antoi suosituksen, jonka mukaan jokaisessa EU:n jäsenmaassa tulisi viettää holokaustin muistopäivää. Useissa maissa päivä otettiinkin pian käyttöön, mutta Suomen kalentereihin muistopäivä pääsi vasta vuonna 2003.

Suomessa vietettävä muistopäivä poikkeaa yleisestä käytännöstä nimensä perusteella. Useimmissa maissa nimi viittaa päivän teemaan, holokaustiin, mutta Suomessa päivän nimi on vainojen uhrien muistopäivä. Silloin ei keskitytä muistelemaan pelkästään juutalaisvainojen vaan myös muiden kansanvainojen uhreja. Valtion kanslian päätöksellä päivän tarkoitus on muistuttaa yli 50 vuoden takaisista tapahtumista, joiden kukaan ei soisi toistuvan ihmiskunnan historiassa sekä antaa nuorisolle riittävästi tietoa, jotta ihmisarvoa ja suvaitsevaisuutta ei unohdeta. 

Muistopäivän historia Suomessa:

• 1995: HUM eli Holokaustin uhrien muisto ry (aiemmin Jad Vashem Suomen osasto ry) alkoi järjestämään vuosittaisia muistotilaisuuksia holokaustin uhrien kunniaksi.
• 2000: Tukholmassa pidettiin IHRA:n (International Holocaust Remembrance Alliance) järjestämänä Kansainvälinen Holokausti Foorumi. Sen laatiman Tukholman julistuksen allekirjoittajamaat sitoutuivat viettämään vuosittaista muistopäivää maissaan. Suomi ei ollut IHRA:n jäsen eikä siten allekirjoittanut julistusta, vaikka pääministeri tapahtumaan osallistuikin.
• 2001: Valtion kanslia perusti päätöksellään (1208/9/2001) vainojen uhrien muistopäivän, jonka perusteella 27. tammikuuta ryhdyttiin viettämään juutalaisvainojen ja kansanvainojen uhrien muistopäivää.
• 2002: Opetus- ja kulttuuriministeriö tuli päivän taloudelliseksi taustavoimaksi.
• 2003: Päivä pääsi ensimmäisen kerran suomalaisiin kalentereihin.
• 2010: Suomi liittyi IHRA:n jäseneksi ja allekirjoitti Tukholman julistuksen.

Auschwitzin vapauttamisen päivä

Vainojen uhrien muistopäivää vietetään 27. tammikuuta Auschwitzin vapautumisen kunniaksi. Auschwitz oli toisen maailmansodan aikainen työ- ja tuhoamisleiri eteläpuolalaisen Oœwiêcimin (saksaksi Auschwitz) kaupungin alueella Krakovan lähistöllä. Alun perin leiri perustettiin puolalaisille poliittisille vangeille (1940), mutta parin vuoden päästä se kuitenkin muutettiin tuhoamisleiriksi ja Auschwitzista muodostui suurin leiri, jonne juutalaisia karkotettiin saksalaisten miehittämiltä alueilta. Leirillä kuoli yli miljoona ihmistä, joista suurin osa oli juutalaisia.

Auschwitz koostui kolmesta eri leiristä: Auschwitz I (Stammlager), Auschwitz II (Birkenau) ja Auschwitz III (Monowitz). Kaasukammiot sijaitsivat Birkenaun leirissä ja usein koko leiristä käytetään tämän mukaan yhteistä nimitystä Auschwitz-Birkenau.

Auschwitzin leirin vapautuminen

Tammikuun 27. päivänä vuonna 1945 Auschwitz-Birkenaun keskitys- ja tuhoamisleiri vapautettiin. Natsi-saksalaiset joukot olivat tienneet jo jonkin aikaa, että he joutuisivat todennäköisesti evakoimaan alueen jossakin vaiheessa. Näin ollen ennen puna-armeijan tuloa, he alkoivat systemaattisesti hävittää hirmutekojensa todisteita. Suurin osa kaasukammioissa ja krematorioissa työskennelleistä juutalaisista tapettiin, rakennuksia tuhottiin ja raskauttavat jäljet leirin elämästä pyrittiin hävittämään.

Sitten neuvostoliittolaiset mursivat rajalinjat ja SS-joukot saivat kuulla, että puna-armeija lähestyi Krakovaa. Alkoi kuolemanmarssiksi kutsuttu pakkosiirto. Hyväkuntoiset vangit pakotettiin marssimaan kohti läntistä aluetta, joka oli vielä natsi-Saksan hallussa. Matkalla väsymys ja nälkä vaivasi vankeja, ja kaikki, jotka eivät jaksaneet jatkaa matkaa, ammuttiin. Arvioiden mukaan matkan aikana kuoli yli 15 000 ihmistä. Ne, jotka selvisivät matkasta, uudelleen sijoitettiin toisille keskitysleireille.

Auschwitziin jäi evakuoinnin jälkeen 9 000 vankia, jotka olivat liian huonossa kunnossa lähteäkseen. Osa oli myös piiloutunut paon toivossa. Alueella ei ollut vettä tai ruokaa, mutta osa onnistui käyttämään tarvikkeita, jotka olivat jääneet jälkeen natsi-saksalaisilta joukoilta.

Auschwitzin vapauttaminen oli sattumaa. Puna-armeijan joukot eivät tienneet leirin olemassaolosta eikä Auschwitzin vapauttaminen kuulunut heidän käskyihinsä. Kun tiedustelijat törmäsivät sattumalta alueelle eräänä tammikuisena päivänä, ei heiltä kestänyt kauaa ymmärtää, että he olivat löytäneet jotain hirvittävää. Näky oli karmiva; tuhkakasoja, jotka koostuivat poltettujen ihmisten ruumiista ja ihmisiä elämässä ulosteisiin peittyneissä kasarmeissa.

Järkyttyneet sotilaat auttoivat pystyttämään paikalle sairaaloita, ja kuukausien ajan Puolan Punaisen ristin työntekijät paiskivat töitä auttaakseen kuolevia ja sairaita. 9 000:sta noin 7 500 vankia selvisi lopulta hengissä.

Holokaustin kauhujen symboliksi

Aluksi Auschwitz ei herättänyt samanlaista kansainvälistä huomiota kuin Maidanekin, ensimmäisen suuren natsien tuhoamisleirin vapauttaminen. Auschwizista kehittyi kuitenkin pian holokaustin kauhujen symboli, kun surmatöiden laajuus ymmärrettiin. Auschwitz osoittaa, mihin ihmisarvon kieltäminen, rotuviha ja muukalaiskammo voivat johtaa. Toisaalta Auschwitzin vapautuminen voidaan nähdä symboloivan uuden, paremman ajan alkua, vaikka vainot eivät Auschwitzin vapauttamiseen päättyneetkään.

Puolan valtion ja entisten vankien avustuksella alue on muutettu myöhemmin muistomerkiksi ja museoksi. Museo on yhä toiminnassa ja se houkuttelee vuosittain valtavan määrän kävijöitä ympäri maailman. Esimerkiksi vuonna 2016 Auschwitzin muistomerkillä ja museossa kävi yli 2 miljoonaa vierailijaa.

Mikä teki holokaustista poikkeuksellisen kansanmurhan?

Useissa maissa muistopäivä on omistettu juuri holokaustin uhreille ja YK on julistanut tammikuun 27. päivän kansainväliseksi holokaustissa menehtyneiden muistopäiväksi. Miksi? Historiassa on tapahtunut paljon muitakin joukkomurhia, joista useissa on kuollut miljoonia ihmisiä. Natsi-Saksa ei ole myöskään ainoa valtio, joka on käyttänyt leirijärjestelmää sekä teknologiaa suunnitelmiensa toteuttamiseen. Holokaustia voidaan pitää poikkeuksellisena kuitenkin kahdesta syystä.

Ensinnäkin, vaikka juutalaisvainoja on ollut aiemminkin, natsit pyrkivät poikkeuksellisesti tappamaan kaikki juutalaiset ikään, sukupuoleen, uskonnolliseen vakaumukseen tai tekoihin katsomatta, ja he valjastivat modernin hallintokoneiston päämääränsä saavuttamiseksi.

Toisekseen natsien johto uskoi, että maailman vapauttaminen olisi hyödyllistä Saksan kansalle ja koko ihmiskunnalle, vaikka juutalaisista ei ollut minkäänlaista todellista uhkaa. Ajatus perustuikin ennen kaikkea siihen, että juutalaiset nähtiin ”vahingollisena rotuna”.

Nämä kaksi syytä johtivat siihen, että vuosien 1941 ja 1945 aikana Hitlerin hallinto ja sen myötäilijät pyrkivät tuhoamaan juutalaiset täydellisesti surmaamalla järjestelmällisesti jokaisen valtapiirissään asuvan juutalaisen. Holokaustin (1933-1945) uhreiksi päätyi arviolta yhteensä kuusi miljoonaa juutalaista.

 

Vainojen uhrien muistopäivä 2025

Vuonna 2025 vainojen uhrien muistopäivää vietetään sunnuntaina 27.1.