Vappu, suomalaisen työn päivä 1.5.

Vappu on sekoitus monenlaista juhlintaa; vapun nimi viittaa kirkolliseen juhlapyhään, sillä on perinteet työläisten ja opiskelijoiden juhlana, ja siihen kuuluu iloinen karnevaalijuhlinta ja herkuttelu, johon koko perhe voi osallistua yhdessä.

Kuten muidenkin suosittujen juhlapyhien kohdalla (juhannus, joulu, uusivuosi), myös vapun juhlinta alkaa jo aattona. Aikuisen kansan keskuudessa tätä aattojuhlintaa voisi tukea ainakin se, että suurimmalle osalle heistä seuraava päivä on taattu vapaapäivä. Joten vaikka viettäisi kuinka riehakkaat juhlat, seuraavana päivänä voi palautella edellisen päivän (+ illan ja yön) juhlintaa.

Tyypillisesti vappuaattona juhlitaan ystävien ja työkavereiden kanssa kosteissakin merkeissä, ja vappupäivä on omistettu perhekeskeisemmälle juhlinnalle, jolloin käydään esimerkiksi syömässä perheen kesken, lähdetään piknikille tai käydään vaikkapa vappumarkkinoilla.

 

• Vapun nimihistoria
• Työväen vappu
• Opiskelijoiden vappu
• Koko kansan vappu
• Mistä tulevat ilmapallo, tippaleivät ja sima?
  • Ilmapallon historia
  • Tippaleivän historia
  • Siman historia

 

Vapun nimihistoria

Vapun nimi juontaa juurensa kirkolliseen pyhimykseen Walburgaan (myös Walburgis, Walborga). Hän oli 700-luvulla elänyt nunna, joka valittiin ensimmäisenä naisena historiassa sekaluostarin johtajaksi, abbedissaksi. Hänen veljensä Winibald oli perustanut Heidenheimin sekaluostarin, eli luostarin, jossa oli sekä nunnia että munkkeja. Yleisesti hyväksyttävän tavan mukaan tuohon aikaan sekaluostarin johtajan täytyi olla mies, mutta Walburgan veli Winibald ei tästä perinteestä juurikaan piitannut.

Walburgan kuoleman jälkeen hänet julistettiin pyhimykseksi 1.5.779, eli päivänä, jona nykyään vietetään vappua.

Suomalaisten suussa Walburga-nimi taipui muotoon Valpuri, joka myöhemmin lyhentyi Vapuksi (tai Wapuksi).

Nykyään vapun juhlitaan ei enää kuulu kirkollisia juhlintoja. Oikeastaan ainoa kirkkoon viittaava asia vapussa on se, että se on yleinen vapaapäivä eli se noudattaa pyhäpäivän työkieltoja. Tämäkään ei päde kaikilla työpaikoilla.

Työväen vappu

Yhdysvalloissa 1. toukokuuta oli 1800-luvulla perinteisesti päivä, jolloin työsopimukset uudistettiin. Tällöin järjestettiin usein mielenosoituksia ympäri Yhdysvaltoja, varsinkin 1800-luvun loppupuolella, kun ammattiliitot osoittivat mieltään kahdeksantuntisen työpäivän puolesta. Näissä mielenosoituksissa myös menehtyi työläisiä vuonna 1886 Chicagossa, kun poliisi ja mielenosoittajat ottivat yhteen.

Lopulta Yhdysvalloissa järjestettiin laaja yleislakko, jonka seurauksena työläisten vaatimuksiin suostuttiin. Vuonna 1889 Pariisin kongressissa 1. toukokuuta valittiin kansainväliseksi työväestön juhlapäiväksi.

Suomen työväestö aloitti virallisen vapun vieton vuonna 1902. Tätäkin ennen vappua oli jollain asteella juhlittu, esimerkiksi 1870-luvulla, kun mm. Tampereen tehdas- ja käsityöläiset kerääntyivät kaupungin keskustaan järjestämään joukkotappeluita.

Ymmärrettävästä syystä kaupunkilaiset alkoivat kyllästymään tähän vuosittaiseen rähinään, jolloin vapunpäivälle yritettiin keksiä työläisille muuta tekemistä. 1880-luvulla vapun juhlinta rauhoittui, kun rähinöiville työläisille järjestettiin toukokuun ensimmäiselle päivälle erilaisia kävelyretkiä luontoon sekä konsertteja ja muita iltamia.

Vappumarssejakin järjestettiin jo ennen vuotta 1902. Esimerkiksi Helsingissä marssittiin vappuna vuonna 1898, tosin tämä marssi koski ennemminkin raittiusaatetta. Työväen vappumarsseja on järjestetty pitkälle nykyaikaan saakka.

Nykyään vappuna marssitaan enemmän karnevaalitunnelmissa, johon osallistuu monen ikäisiä ihmisiä, lapsista vanhuksiin. Marsseissa näkyy kuitenkin kaupunkikohtaisesti mukana myös eri työväentahojen lippuja.

Opiskelijoiden vappu

1800-luvun opiskelijoiden suosiossa oli juhlinta Flooran päivänä eli 13. toukokuuta. Vuonna 1840 almanakkaan lisättiin nimi Flora (nimi suomalaistettiin Flooraksi vuonna 1890), joka samana vuonna nimettiin ylioppilaiden kevätjuhlapäiväksi. Ylioppilailla oli aikoinaan kaksi lakkia, tumma talvilakki ja valkoinen kesälakki. Kevätjuhlan yhteydessä lakki vaihdettiin kesälakkiin, josta on jatkunut perinne pitää päässään ylioppilaslakkia vappuna.

Ehkä historiallisin ylioppilaiden juhla on vuodelta 1848, kun ylioppilaat lauloivat J. L. Runebergin Maamme-laulun, Vårt Land, Fredrik Paciuksen sävellyksellä ensimmäistä kertaa julkisesti. Muistona tästä tapahtumasta on Kumtähden kentällä sijaitseva muistomerkki.

1840-luvulta alkaen Ruotsissa oli ylioppilaiden kevätjuhlaa vietetty toukokuun 1. päivänä. Tästä päivästä kuultiin myös Suomen ylioppilaspiireissä ja hetken nämä kaksi päivää, 1.5. ja 13.5., ”taistelivatkin” ylioppilaiden kevätjuhlasta. Lopulta kansainvälisempi päivä 1. toukokuuta voitti ja ylioppilaiden kevätjuhlapäiväksi valikoitui vapunpäivä.

Opiskelijoiden vappuaaton viettoon on kuulunut jo pitkään jonkin patsaan lakitus. Kuuluisin näistä lakituksista on Helsingin Kauppatorin Havis Amanda -patsaan lakitus vappuaattona. Patsas paljastettiin vuonna 1908. Ensimmäisen kerran (huhujen mukaan) Havis Amanda eli Manta oli saanut lakin päähänsä jo seuraavana vuonna eli vuonna 1909.

1920-luvulla Mantan lakitus yleistyi, tai ainakin patsaan suunnittelijan Ville Vallgrenin kerrotaan kirjoittaneen: ”Katso, tyttäreni, Havis Amandasta on tullut opiskelija.” Vuodesta 1932 lähtien Mantan lakitus tapahtui enemmän tai vähemmän (yleensä vähemmän) virallisissa merkeissä, kun Manta lakitettiin puolen yön aikaan.

Vuodesta 1951 alkaen Mantan lakitus vakiintui nykyiseen muotoonsa, tosin vielä välillä 1970-luvulla Manta sai lakkinsa vanhan tavan mukaan keskiyöllä. Nykyisin Mantan lakitus on viranomaisten valvoma tapahtuma, joka suoritetaan vappuaattona kello 18:00.

Myös monen muun opiskelijakaupungin patsaat saavat lakkinsa. Esimerkiksi Turun opiskelijat lakittivat Lilja-patsaan ensimmäisen kerran jo 1920-luvulla. Muita lakitettavia patsaita ovat mm. Rovaniemen Jätkäpatsas, Kuopion Veljmies, Jyväskylän Minna Canth sekä Kajaanin Elias Lönnrot.

1970-luvun lopulta lähtien opiskelijoiden perinteiseen vappuvarustukseen ovat kuuluneet oman ainejärjestön haalarit. 1960-luvulla ylioppilastutkinto oli jo todella yleinen eikä pelkällä lakilla enää erottunut niin hyvin joukosta, joten opiskelijat pukivat ylleen uuden tunnusmerkkinsä: haalarit. Haalarit ovatkin kätevä varustus opiskelijoiden vappuriennoissa; niitä voi tarvittaessa avata tai sulkea sään mukaan eikä pienet tai suuremmatkaan tahrat haalareissa niin haittaa, vaan niitä kannetaan joka tapauksessa ylpeydellä.

Koko kansan vappu

Kuten sanottu, vappu on nykyisin koko kansan ilottelujuhla, johon osallistuvat ihmiset vauvasta vaariin.

Perheestä riippuen vapun perinteisiin kuuluu esimerkiksi vappumarkkinat, vappulounas tai vappupiknik. Vappuna varsinkin lapset pukeutuvat värikkäästi ja käyttävät usein erilaisia vappunaamareita. Mukana on tietenkin myös ilmapallot, serpentiinit ja vappuhuiskat.

Vapun yleisimpiin herkkuihin kuuluvat tippaleivät, munkit ja sima, tosin nykyään munkkeja on saatavilla monenlaisessa muodossa ympäri vuoden.

Ennen vanhaan vappuun kuului erilaisia perinnetapoja karja- ja viljaonnen takaamiseksi. Lapsilla oli tapana juosta ympäri kyliä kellot kaulassa kellottelemassa. Myös vanhemmat osallistuivat tähän. Naiset pukivat mahdollisimman omituiset vaatteet ylleen ja kiinnittivät pieniä tiukuja hameen helmoihin. Miehillä puolestaan oli pelkästään yksi suuri tiuku. Tämän tavan sanottiin tuovan hyvää karjaonnea. Jos jollain ei ollut kelloa mukanaan, he puolestaan hiipivät ympäri kyliä vesiämpärit mukanaan ja roiskuttivat vettä kellottelijoiden päälle. Tämä takasi roiskuttelijoille hyvän maito-onnen.

Eräs toinen perinteistä tapahtui aamuisin. Kun aamulla herättiin, piti ensimmäisenä huutaa ”Ka selkään!” Tämä tapa takasi sen, että selkä kestäisi läpi kesän aina elopelloille saakka talon töissä.

Mistä tulevat ilmapallo, tippaleivät ja sima?

Mistä nämä vappuun yhdistettävät perinteet juontavat juurensa? Alla selvitetty lyhyesti näitä asioita.

Ilmapallon historia

Jos nykyisen ilmapallon materiaalin unohtaa hetkeksi, niin ilmapallolla on todella pitkä historia. Jo atsteekkien tiedettiin tehneet ilmapalloja ja muotoilleen niistä eri muotoisia eläimiä.

Nämä ilmapallot eivät tosin olleet nykyistä kumia/lateksia, vaan ne tehtiin eläinten suolista ja rakoista. Suolet puhdistettiin tarkasti ja ommeltiin kasveista valmistetulla langalla, jonka ominaisuutena oli, että se tarttui kiinni itseensä, kun sitä kuivattiin auringossa muodostaen ilmatiiviin sauman. Kun tämä kuivatusprosessi oli ohi, suolet väännettiin haluttuun muotoon ja muodostuneisiin taskuihin puhallettiin ilmaa. Näitä ”ilmapalloeläimiä” uhrattiin sitten jumalille muiden syötävien ja tavaroiden ohella. Kokonaisuudessaan tämä atsteekkien prosessi kesti useita päiviä.

Ensimmäisen nykyisemmän tyylisen ilmapallon valmisti professori Michael Faraday Lontoon Kuninkaallisessa Akatemiassa vuonna 1824. Nämä ilmapallot oli valmistettu kautsusta, kumipuun maitiaisnesteestä. Faraday leikkasi kaksi pyöreää raakakumilevyä ja levitti jauhoa muualle levyjen päälle paitsi reunoille. Tämä esti levyjä tarrautumasta kokonaan kiinni toisiinsa. Tämän jälkeen hän painoi reunat kiinni toisiinsa. Kun Faraday pumppasi muodostuneet pallot täyteen ilmaa, ne (hänen sanojensa mukaan) ”olivat niin kevyitä, että ne leijuivat”.

Seuraavana vuonna, eli 1825, kuminvalmistaja Thomas Hancock toi markkinoille ilmapallojen tee-se-itse-pakkauksen. Tämä pakkaus sisälsi tärpättiin liuotettua kautsua sekä ruiskun. Ruiskulla ensin imettiin kautsuliuosta, jonka jälkeen samaisella ruiskulla puhallettiin siitä pieniä kuplia. Nämä kuplat muodostivat nykyisen ilmapallon esi-isän, tosin huomattavasti tahmeampia ja pahan hajuisia.

Vuonna 1847 valmistettiin nykyilmapallojen ensimmäinen prototyyppi. Vuonna 1839 Charles Goodyear oli keksinyt, joskin vahingossa, kumin vulkanoinnin eli prosessin, jossa kautsun ja rikin seosta kuumennetaan voimakkaasti. Tämä estää kumia muuttamasta muotoaan lämpötilojen vaihteluissa.

Helsingissä ilmapalloja myytiin todennäköisesti ensimmäistä kertaa vuoden 1903 keväällä. 1920-luvulla ilmapallojen valmistustekniikat helpottuivat, jolloin myös ilmapallot yleistyivät. Nykyisin ilmapallot tehdään koneellisesti ja usein täysin biohajoavasta materiaalista.

Tippaleivän historia

Tippaleivälläkin on pitkä historia. Tiedettävästi jo 1500-luvulla Ruotsin piispa Hans Brask kestitsi vieraitaan tippaleivillä. Taikinaan käytettiin samoja aineksia kuin nykyiseen tippaleipään (kananmuna, sokeri, kerma, vehnäjauhot), mutta muoto oli vielä erilainen: taikina pursotettiin keitinrasvaa täynnä olevaan pataan verkkomaiseksi ohukaiseksi.

Yksi varhaisin säilynyt tippaleipäresepti on vuodelta 1736. Sen kirjoitti Reinerus Broocman. Broocman mainitsee reseptissään, että tämä herkku on hienompaa ruokaa ja sitä tulisi tarjoilla etenkin ”hienoille vieraille”. Tippaleivät kuuluivat pitkään myös hautajaisperinteisiin.

Suomessa tippaleivät yhdistyivät vapun viettoon viimeistään vuonna 1907, kun Elannon leipomo perustettiin. Heidän ensimmäinen tuotteensa oli tippaleipä, joita he tarjoilivatkin ympäri Helsinkiä vapunpäivänä vuonna 1907.

Siman historia

Kuten tippaleivällä, simallakin on pitkä historia. Sitä on tiedettävästi nautittu jo vuonna 1300. Tosin nykyisen kaltaiseksi simaksi tätä simaa ei voi sanoa.

Alun perin sima oli todella vahvaa hunajaista alkoholijuomaa. Tätä vanhan ajan simaa saatettiin käyttää jopa vuosi, joten alkoholipitoisuus oli todella korkea.

Sima oli suosittu juoma myös viikinkien keskuudessa, tosin tämä arvokas juoma oli tarkoitettu nautittavaksi erittäin merkittävissä ja suurissa juhlissa. Viikingit uskoivat tämän juoman tuovat juojalleen kuolemattomuuden, viisauden sekä runoilijan kyvyn.

Turun museokeskuksessa on 1500-luvulta säilynyt simaresepti, joka löytyi Erik Flemingin maakirjasta. Tässäkin reseptissä kerrotaan, että simaa piti käyttää vuosi. Tämä Turun Linnan sima oli aikoinaan kuuluisaa; sitä kaupattiin mm. Ruotsiin.

1700-luvulla siman alkoholipitoisuus alkoi pikkuhiljaa laskemaan ja viimeistään 1800- ja 1900-luvun taitteessa sima yleistyi vappujuomana. Alkoholin poistuminen juomasta saattaa liittyä samoihin aikoihin käynnissä olleeseen raittiusliikkeeseen. Sima jäi kuitenkin juhlajuomaksi; se muistutti kuohuviiniä kuplivuutensa ansiosta.

Tippaleivän ja siman yhdistäminen tapahtui niin ikään 1900-luvun alussa. Tähän ei tosin liity mitään suurempaa tapahtumaa; näiden yhdistäminen johtuu yksinkertaisesti mainoksesta, jossa kehotetaan nauttimaan simaa ja tippaleipiä yhdessä.

 

Vappu 2025

Vuonna 2025 vappua vietetään torstaina 1.5.