Reformaation päivä 20.10.

Kirkkojuhla helluntai aloittaa kirkkovuoden niin sanotun helluntaijakson, joka päättyy kirkkovuoden viimeisenä sunnuntaina eli tuomiosunnuntaina. Kyseinen päivä on ensimmäistä adventtia edeltävä sunnuntai.

Tämän helluntaijakson aikana kaikki sunnuntait kirjataan kalenteriin nimellä ”x. helluntain jälkeinen sunnuntai” (esimerkiksi 4. helluntain jälkeinen sunnuntai) muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Reformaation päivä – eli 22. helluntain jälkeinen sunnuntai – on yksi näistä. Muut nimillä varustetut helluntain jälkeiset sunnuntait ovat

• Pyhän kolminaisuuden päivä (1. helluntain jälkeinen sunnuntai)
• Apostolien päivä (6. helluntain jälkeinen sunnuntai)
• Kirkastussunnuntai (8. helluntain jälkeinen sunnuntai)

Näiden lisäksi kahdella kirkkovuoden viimeisellä sunnuntailla on omat nimensä: valvomisen sunnuntai ja edellä mainittu tuomiosunnuntai. Toki helluntaijaksolle osuu myös sunnuntaina vietettävä mikkelinpäivä, mutta sen ajankohta ei ole riippuvainen helluntaista, vaan sen päivämääräksi on määritelty ”29. syyskuuta tai sen jälkeinen sunnuntai”.

Ennen vuotta 2021 reformaation päivä tunnettiin Suomessa nimellä uskonpuhdistuksen muistopäivä. Päivän nimi muutettiin 6.8.2021 kirkolliskokouksen päätöksellä sen nykyiseen muotoon.

Syy muutokseen oli se, että kyseisen päivän tarkoituksena on korostaa ennemminkin kirkon uudistumista ja uudistamista eikä niinkään muuttaa uskontoa itseään. Reformaatio-sanaan liitetään usein se, että alkuperäinen kirkko halutaan muodostaa uudelleen ja löytää sen alkuperäinen tarkoitus. Itse sana reformaatio tulee latinan kielen sanoista re eli ”uudelleen” ja forma, ”muoto”.

Reformaation päivä ei kuitenkaan Suomessakaan mikään uusi termi oli. Kyseinen päivä tunnettiin nimellä reformaation päivä jo 1600-luvulla. 1800-luvun puolen välin tienoilla oli kuitenkin trendinä suomalaistaa vierasperäisiä sanoja ja näihin muutettaviin sanoihin kuului myös kyseinen juhlapyhä.  Ensimmäisen kerran päivä mainittiin suomalaisella nimellä uskonpuhdistuksen muistopäivä vuonna 1847.

Kyseinen nimi tulee sen saksalaisesta vastineesta Glaubensreinigung. Saksassa päivä kuitenkin muuttui jo 1800-luvulla sen nykyiseen muotoon eli Reformationstag.

Reformaation päivän historiaa

Reformaation päivän historia juontaa juurensa ei ehkä niin kultaiselle keskiajalle – aikaan, jolloin katolisella kirkolla oli rautainen ote niin kansalaisista kuin valtioista ja valtiomiehistäkin. 1500-luvulla erä mies nimeltä Martti (Martin) Luther sai kuitenkin katolisen kirkon tavoista tarpeekseen ja nousi kirkkoa vastaan.

Kaikkiaan reformaation päivällä on monisäikeinen ja hyvinkin monimutkainen historia. Kovinkaan lyhyesti tarinaa ei voi kertoa, mutta seuraavaksi päivään liittyvät tapahtumat ja sen keskeiset henkilöt jotenkin tiivistettynä. Jos kiinnostusta päivän historiaan löytyy, lisää voi lukea esimerkiksi tämän artikkelin lopusta löytyvistä lähteistä.

Katolisen kirkon valta keskiajalla

Katolinen kirkko eli keskiajalla yltäkylläisyydessä ja rahvas kansa puolestaan jumalanpelossa. Kansalaisille saarnattiin ikuisesta kadotuksesta ja kiirastulesta, jos he eivät toimisi kuten kirkko haluaisi. Myös monet harhaopit ja taikauskot olivat valloillaan kirkon piirissä. Papit, piispat ja itse paavikin saarnasivat asioista, joita ei sanallakaan mainita Raamatussa. Pyhän kirjan ydin tuntui hukkuneen.

Katolisiin kristittyihin oli iskostettu uskomus, jonka mukaan he joutuisivat palamaan kiirastulen polttavissa liekeissä elleivät puhdistaisi syntejään teoillaan ja ostamalla kirkon myymiä aneita. Kun joku osti kirkolta aneen, hänen aikansa kiirastulessa lyhentyisi. Aneita pystyi myös ostamaan jo aiemmin kuolleille – esimerkiksi perheenjäsenet pystyivät ostamaan aneen edesmenneelle isälleen ja lyhentää näin hänen aikaansa kiirastulessa.

Ongelmana tosin oli se, että kukaan ei tarkalleen tiennyt kuinka paljon aneita piti ostaa, jotta aika kiirastulessa olisi mahdollisimman lyhyt. Rikkaille tämä kuitenkin tarjosi helpon taivastien – rahaa syydettiin aneisiin minkä vaan ehti.

Aneista saadut tuotot kirkko puolestaan käytti lähinnä Pyhän Pietarin kirkon rakentamiseen sekä ylläpitämään paavi Leo X:n yltäkylläistä elämäntapaa.

Vuoteen 1517 tultaessa kuvioihin astui Wittenbergin linnankirkon saarnamies ja yliopiston teologian professori Martti Luther. Hän oli kyllästynyt katsomaan katolisen kirkon suoranaista kansalaisten kyykytystä ja korruptoitunutta elämäntyyliä. Hän halusi palauttaa kirkon takaisin oikeille juurilleen – sellaiseksi, jollaisena usko Jumalaan ja Jeesukseen Raamatussa kerrotaan.

Kuka oli Martti Luther?

Martin – eli suomalaisittain Martti – Luther syntyi 10.11.1483 Saksan Eislebenin kaupungissa. Hänen vanhempansa olivat Hans ja Margaretha Luther. Hänet kastettiin seuraavana päivänä, Pyhän Martinuksen päivänä, jolta hän sai myös nimensä.

Vaikka perhe oli köyhä, heillä oli kuitenkin Martin isän kaivosbisnesten ansiosta jonkin verran rahaa käytössään. Tämän ansiosta Martti pääsikin jo nuorena kouluun.

1500-luvun alkupuolella Hans-isä lähetti poikansa opiskelemaan Erfurtin yliopistoon. Isän toiveena oli kouluttaa pojastaan lakimies ja näihin opintoihin Martti päätyikin.

Tilanne kuitenkin muuttui vuonna 1505 kuin salamaniskusta – kirjaimellisesti. Ollessaan matkalla takaisin kohti Erfurtia Martti joutui keskelle valtavaa ukkosmyrskyä. Taivas pimeni ja salamat iskivät ympäriinsä. Hädissään Martti rukoili apua pyhältä Annalta. Hän lupasi, että jos selviää myrskystä hengissä, hän omistaa elämänsä uskolle ja ryhtyy munkiksi.

Selvittyään myrskystä Martti piti lupauksensa, vaikkakin joutui tuottamaan suuren pettymyksen isälleen. Vain paria viikkoa myrskyepisodin jälkeen Martti ilmoittautui Erfurtin augustiinilaisluostariin. Munkkilupauksensa hän antoi vuonna 1506.

Elämä luostarissa ei ollut kuitenkaan helppoa – päinvastoin. Martin oli osallistuttava seitsemän kertaa päivässä pakollisiin rukoushetkiin, paastottava, ruoskittava itseään (kirjaimellisesti) sekä tehtävä erinäisiä katumusharjoituksia. Hän ei kuitenkaan luovuttanut, vaan jatkoi valitsemallaan tiellä katolilaisten oppien mukaisesti.

Reformaatio saa alkunsa

Martti Lutherin mielessä alkoi kuitenkin ankarien luostarivuosien aikana kyteä ajatus siitä, että olivatko katoliset opit täysin oikeudenmukaisia ja olivatko katolisen kirkon edustajat ainoita oikeita yhteyksiä Jumalaan.

Luther oli valmistunut myös teologian tohtoriksi vuonna 1512, jolloin hänestä tuli Wittenbergin kaupungin yliopiston Raamatun selitysopin professori. Näinä aikoina hän tutustui entistä enemmän raamatunoppeihin ja sitä mukaa kristinuskon syvimpään olemukseen.

Epäilyt katolisen kirkon toiminnasta vain kasvoivat.

Jonkin aikaa Luther seurasi vielä sivusta katolisen kirkon touhuja, mutta vuonna 1517 hänen mittansa täyttyi. Yksi suurimmista katkenneista oljenkorsista oli Saksan kaupunkeja kiertänyt dominikaanimunkki Johann Tetzel, joka myi kansalaisille aneita iskulauseella: ”Kun raha kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa.”

Teologian opettajana Lutherilla oli paljon tietoa liittyen Raamattuun ja nyt hän oli täysin varma siitä, että ei ollut pyhässä kirjassa törmännyt kertaakaan minkäänlaisiin mainintoihin aneiden myynnistä taikka kiirastulesta. Niinpä hän tarttui kynäänsä ja alkoi kirjoittamaan vastalausetta kirkon tavoista.

31.10.1517 Luther julkaisi kirjoituksensa 95 teesiä. Yksi näiden teesien keskeisimmistä teemoista oli se, että ihminen pelastuu vain ja ainoastaan Jumalan armosta. Tähän armoon ei millään tavoin liity mitkään kirkon myymät aneet.

Tähän teesien julkaisuun liitetään usein myös monille tuttu tarina siitä, kun Luther naulasi teesinsä Wittenbergin linnankirkon oveen. Sittemmin tämän tarinan todenmukaisuutta on epäilty – tosin hyvin oletettavasti hän on ne kuitenkin jonnekin laittanut esille. Se on kuitenkin totta, että Luther lähetti teesinsä Mainzin arkkipiispalle 31.10.1517.

Teeseistä tulee aikansa viraali-ilmiö

Vaikka alkuperäiset teesit olivatkin latinaksi kirjoitettuja – toisin sanoen tavallinen kansa ei niitä osannut lukea – eri tahot alkoivat niitä hyvinkin nopeasti kääntämään. Nämä saksankieliset käännökset levisivät kulovalkean tavoin ympäri Saksaa ja Eurooppaa. Ja lopulta ne saavuttivat myös Rooman katolisen kirkon johdon. Ehkä ei liene yllätys, että he eivät näistä teeseistä mitenkään mielissään olleet.

Tästä kuitenkin käynnistyi laaja ja historiallinen kirkon uudistus. Yksi suurimmista muutoksista oli protestanttisen kirkon muodostuminen. Protestanttisiin kirkkoihin kuuluu myös suomalainen evankelisluterilainen kirkkomme.

Uusien oppisuuntien muodostumisen lisäksi Raamattua alettiin kääntämään kansankielelle ympäri Eurooppaa. Tämän takana oli Lutherin harras toive saada Raamatun sanoma jokaisen kansalaisen saataville heidän omalla kielellään. Suomalaisesta käännöksestä vastasi kirjakielen isämme ja Lutherin oppilas Mikael Agricola.

Entäs Luther sitten? Hän itse joutui teesiensä seuraamuksena useisiin eri katolisen kirkon kuulusteluihin sekä puolustamaan kantaansa muun muassa Wormsin valtiopäivillä. Paavi itse lähetti hänelle useita kirjeitä, jossa uhkasi julistaa Lutherin kirkonkiroukseen ja pannaan, jos hän ei peruisi sanomisiaan.

Luther ei kuitenkaan taipunut kirkon uhkailujen alla ja vuonna 1521 hänet julistettiin kirkonkiroukseen. Hänestä tuli myös lainsuojaton ja kenellä tahansa oli lupa tappaa hänet ilman mitään seuraamuksia.

Ystäviensä avustuksella Luther kuitenkin eli kohtuullisen rauhallista elämää aina elämänsä loppuun asti. Hän myös avioitui eräästä luostarista karanneen nunnan, Katharina von Boran, kanssa. Pariskunta sai kuusi lasta.

Luther jatkoi töitään kirkon uudistamisen kanssa aina viimeisiin elinpäiviinsä asti sekä saarnasi eri kirkoissa. Martti Luther kuoli 18.2.1546 Erfurtissa. Hänen ruumiinsa kuljetettiin takaisin Wittenbergiin ja hänet haudattiin Wittenbergin linnankirkon saarnatuolin alapuolelle.

Reformaation päivä muissa maissa

Suomessa, ja muutamassa muussa maassa, reformaation päivää vietetään siis joka vuosi 22. helluntain jälkeisenä sunnuntaina.

Jotkut kirkkokunnat puolestaan viettävät reformaation päivää vakiintuneesti sen historiallisella paikalla eli 31.10. Näin on esimerkiksi Saksassa. Joissakin Saksan osavaltioissa kyseinen päivä on myös yleinen pyhäpäivä eli vapaapäivä koulusta ja töistä sen osuessa arkipäivälle.

Osa kirkkokunnista puolestaan viettää reformaation päivää 31. päivää edeltävänä sunnuntaina ja päivää kutsutaan nimellä reformaation sunnuntai. Kyseisenä päivänä reformaatiota muistaa ainakin Amerikan evankelisluterilainen kirkkokunta.