Pyhän Kolminaisuuden päivä 26.6.

Pyhän Kolminaisuuden päivälle omistettiin päivä jo 900-luvulla ja viittauksia päivän vietosta on aina 700-luvulta alkaen. Tällöin päivälle ei tosin ollut vielä kiinteää päivää vaan sitä vietettiin jonakin sunnuntaina. Virallisesti Pyhän Kolminaisuuden päivä ilmestyi kirkon kalentereihin vuonna 1334, kun paavi Johannes XXII määräsi sen läntisissä kirkoissa pakolliseksi. Päivää kutsutaan myös nimellä uskontunnustuksen päivä.

Ennen vuotta 2000 evankelisluterilainen kalenteri luetteli kaikki sunnuntait kirkkovuoden loppuun saakka x. kolminaisuuden jälkeinen sunnuntai, eli esimerkiksi 2. kolminaisuuden jälkeinen sunnuntai. Vuonna 2000 tämä nimitys muutettiin muotoon x. helluntain jälkeinen sunnuntai. Poikkeuksena on 6. helluntain jälkeinen sunnuntai, jolloin kirkkokalenteriin merkitään apostolien päivä sekä 22. helluntain jälkeinen sunnuntai, joka on reformaation päivä, vanhalta nimeltään uskonpuhdistuksen muistopäivä. Kirkkovuoden viimeinen sunnuntai puolestaan on nimeltään valvomisen sunnuntai.

Pyhän Kolminaisuuden päivä poikkeaa muista kirkollisista juhlista siinä mielessä, että silloin ei juhlita mitään Raamatun tapahtumaa eikä ketään Raamatun henkilöä vaan päivä on puhtaasti omistettu kristinopin keskeiselle ominaisuudelle eli kolminaisuusopille ja kolmiyhteiselle Jumalalle: Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle.

Päivää vietetään yksinomaan läntisissä kirkoissa. Esimerkiksi ortodoksinen kirkko ei vietä Pyhän Kolminaisuuden päivää sen läntisessä muodossa vaan yhdistää päivän helluntaihin. Näissä itäisissä kirkoissa vedotaan usein siihen, että Pyhän Kolminaisuuden päivää pitäisi viettää joka sunnuntai päivän olemuksen, kristinuskon keskeisen ajatusmaailman, vuoksi. Läntiset kirkot kyllä jakavat tämän mielipiteen, että jokainen sunnuntai pyhitetään Pyhälle Kolminaisuudelle, mutta tämän lisäksi kirkko on päättänyt omistaa yhden erityisen sunnuntain kokonaan tälle tärkeälle opille.

Kolminaisuusopin kokonaan kieltäviä uskonnollisia liikkeitä (ns. kristillisperäisiä liikkeitä) ovat mm. Jehovan todistajat ja mormonit.

Pyhä Kolminaisuus

Raamatussa ei suoranaisesti mainita eikä selitetä kertaakaan Pyhää Kolminaisuutta eikä kolminaisuusoppia, mutta siihen viitataan useissa kohdissa varsinkin Uuden Testamentin puolella. Kristinuskossa kolminaisuus ymmärretään niin, että Jumala on yksi, mutta hän on myös Isä, Poika ja Pyhä Henki, ja hän vaikuttaa ihmisiin Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä.

Monille kristinuskoon vähänkään tutustuneille nämä kaikki kolmen Jumalan olemusta luetellaan tutussa mm. apostolinen uskontunnustuksessa.

Minä uskon Jumalaan,

Isään, Kaikkivaltiaaseen,

taivaan ja maan Luojaan,

 

ja Jeesukseen Kristukseen,

Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme,

joka sikisi Pyhästä Hengestä,

syntyi neitsyt Mariasta,

kärsi Pontius Pilatuksen aikana,

ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,

astui alas tuonelaan,

nousi kolmantena päivänä kuolleista,

astui ylös taivaisiin,

istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella

ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,

 

ja Pyhään Henkeen,

pyhän yhteisen seurakunnan,

pyhäin yhteyden,

syntien anteeksiantamisen,

ruumiin ylösnousemisen

ja iankaikkisen elämän.

Jumalan kolminaisuudesta (kolme ominaisuutta tai persoonaa) mainitaan Raamatussa esimerkiksi Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyssä:

Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.”

(Matt. 28:18–20)

Pyhä Kolminaisuus on vuosien aikana aiheuttanut paljon päänvaivaa monille teologeille. Raamatunkin mukaan Jumala on yksi ja jumalia voi olla vain yksi, mutta silti tämä yksi Jumala on kolme. Kristinuskossa usein sanotaankin, että kolminaisuus on Jumalan salattu olemus, jota ihmismieli ei yksinkertaisesti pysty käsittämään. Tämän vuoksi kolminaisuusoppi perustuu täyteen luottamukseen ja uskoon Jumalaa sekä hänen kolmea olemustansa kohtaan.

Pyhän Kolminaisuuden päivä suomalaisissa perinteissä

Vaikka Pyhän Kolminaisuuden päivä on erittäin pyhä päivä kristillisissä uskontokunnissa, suomalaiset kansanomaistivat päivää aikoinaan hyvinkin paljon. Päivään jopa liitettiin mustaa magiaa ja pirun houkuttelua kalaonnen takaamaan. Nämä perinteet tosin tulivat tiettävästi mukaan päivän viettoon vasta 1600-luvulla. Tämän lisäksi päivästä, kuten useasta muustakin pyhäpäivästä, ennustettiin tulevaa säätä.

Uskomusten mukaan onki täytyi tehdä Pyhän Kolminaisuuden päivänä, jotta kalaonni olisi taattu. Jo tässä rikottiin kirkonoppeja, koska sunnuntaisinhan ei kristinuskon mukaan saanut tehdä töitä. Tämä miellettiinkin siten, että kun pyhäpäivänä kerta töitä tehtiin, päivä myytiin pirulle, joka tulisi takaamaan hyvän kalasaaliin loppukesän ajan. Heti Pyhän Kolminaisuuden päivänä piru ei tosin voinut kaloja pyytäjälle antaa; sen verran pyhä päivä kuitenkin oli. Kalalle kuitenkin mentiin, koska tämä tuli auttamaan loppukesän kalasaaliiseen.

Kun ongella sitten matoa pantiin koukkuun, onkimiehen oli lausuttava: ”Kalan pää minun, minun pää pirun!” Tämän lisäksi saatettiin myös tehdä kalavala pirulle. Tässä valassa henkilö polvistui veneessä virsikirjan päälle, kuljetti lakkinsa kolme kertaa veneen ali ja lausui: ”Minä pirun, kala minun!”

Se, miksi Pyhän Kolminaisuuden päivään liitettiin paljon kalaonneen liittyviä uskomuksia, saattoi liittyä vanhoihin kalenterisauvoihin. Koska Pyhän Kolminaisuuden päivä oli siirtyvä juhlapyhä, sille ei voitu kaivertaa pysyvää merkkiä sauvaan. Tyypillisesti Kolminaisuudenpäivä osui kuitenkin hyvin lähelle Eskon päivää, joka usein merkittiin sauvaan ongenkoukun kuvalla. Oletettavasti siis tämän vuoksi vanha kansa yhdisti juhlapyhän ongintaan ja kalaonneen.

Pyhän Kolminaisuuden päivään liitettiin myös uskomus, että jos kirkon lukkoraudoista raaputettiin ruosteet pois ja säilytettiin ne, tämä torjui kaikki mahdolliset sairaudet. Tänä pyhäpäivänä voitiin myös pilata toisten lypsyonni lypsämällä muiden lehmiä Pyhän Kolminaisuuden päivänä salaa. Tällöin lehmän omistajaa tulisi seuraamaan huono lypsyonni.

Pyhän Kolminaisuuden päivän sananlaskuja

”Jos kolminaisuuden sunnuntaina sataa niin paljon, että kirkon avain kastuu, sataa kesällä joka sunnuntai.” Pori

”Kun kolminaisuudenpäivänä sataa silloin, kun kirkko väkensä purkaa, sataa koko viikon.” Pöytyä

”Jos kolminaisuudenpäivänä sataa, niin silloin sataa heinänteon aikana seitsemän päivää.” Heinola

”Jos kolminaisuuden sunnuntaina sataa kirkon ovien aukioloaikana, sataa seitsemänä pyhänä yhtä mittaa.” Kuorevesi

”Kun kolminaisuudenpäivänä käy tuuli, tulee tuulinen suvi.” Tammela

”Kolminaisuudenpäivänä pitää onki tehdä, niin se on hyvä kalalle.” Virrat

”Kolminaisuudenpäivänä mentiin ensimmäisen kerran ongelle. Ennen ei saanut mennä. Kun matoa ongenkoukkuun pantiin, niin sanottiin: ’Kalan pää minun, minun pää pirun!'” Jokioinen

”Pyhän kolminaisuuden päivänä raaputetaan kirkon ovesta avaimen vierestä ruostetta tai mitä muuta siihen on vuoden kuluessa kerääntynyt, ja pannaan talteen. Se parantaa kaikki sairaudet.” Kullaa

”Kun kolminaisuuden sunnuntaina lypsää toisten lehmiä metsässä, niin menee lypsyonni siltä, kenen lehmiä lypsää.” Kuorevesi