Kirkastussunnuntai 14.7.

Kirkkojuhla helluntai aloittaa kirkoissa niin sanotun helluntaiajan, jolloin lähes kaikkia helluntain ja 1. adventtisunnuntain välisiä sunnuntaipäiviä kutsutaan nimellä ”x. helluntain jälkeinen sunnuntai” eli esimerkiksi ”3. helluntain jälkeinen sunnuntai”. Muutamille pyhäpäiville on kuitenkin annettu omat nimensä, jotka ovat

• 1. helluntain jälkeinen sunnuntai: Pyhän Kolminaisuuden päivä
• 6. helluntain jälkeinen sunnuntai: Apostolien päivä
• 8. helluntain jälkeinen sunnuntai: Kirkastussunnuntai
• 22. helluntain jälkeinen sunnuntai: Reformaation päivä

Myös kahdella kirkkovuoden viimeisellä sunnuntailla (eli kaksi sunnuntaita ennen 1. adventtia) on omat nimensä: valvomisen sunnuntai ja tuomiosunnuntai.

Kirkastussunnuntain aihe

Kirkastussunnuntaina eli Kristuksen kirkastumisen päivänä kirkoissa muistellaan hetkeä, kun Jeesuksen kolme läheisintä opetuslasta (Pietari, Jaakob ja Johannes) todistivat opettajansa jumalallisen kirkkauden vuoren huipulla. Perimätiedon mukaan kyseinen vuori on oletettavasti Taborinvuori.  Toisena potentiaalisena vaihtoehtona pidetään myös Hermonvuorta.

Tapahtumaan liittyy myös kaksi keskeistä Vanhan testamentin henkilöä: Mooses ja Elia. Vaikka päivän evankeliumitekstissä heidän keskustelemaansa aihetta ei mainita, Elia ja Mooses kertoivat Jeesukselle hänen tulevista kärsimyksistään sekä hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan.

Raamatussa tästä tapahtumasta kerrotaan Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Tyypillisesti kirkastussunnuntain evankeliumitekstinä toimii Matteuksen evankeliumin 17:1–8:

Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä: hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo.

Samassa heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Herra, on hyvä, että me olemme täällä. Jos tahdot, teen tänne kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.”

Pietarin vielä puhuessa loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” Kun opetuslapset kuulivat äänen, he heittäytyivät maahan kasvoilleen suuren pelon vallassa. Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: ”Nouskaa, älkää pelätkö.” Ja kun he nostivat katseensa, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.

Kirkastussunnuntain historia ja ajankohta

Aikaisimmat tiedot kirkastussunnuntain vietosta ovat jo Syyriasta 400-luvulta. Sen tarkempi ajankohta on tosin jäänyt jo unholaan ajan kuluessa. Kirkastussunnuntain juhlia järjestettiin myös Jerusalemissa 600-luvulla sekä Bysantin valtakunnassa 800-luvulla, tosin näidenkään juhlien tarkkaa ajankohtaa ei ole tiedossa.

Ensimmäisen kerran kirkastussunnuntaita vietettiin kiinteällä päivämäärällä 6.8. 1000-luvulla. Tietoa siitä, miksi kyseinen päivä oli valittu, ei ole. 1400-luvulle tultaessa päivä oli jo levinnyt läntisiin kirkkoihinkin, ja vuonna 1457 paavi Calixtus III lisäsi päivän virallisesti kirkon kalentereihin. Tällöin päivämäärälle saatiin myös selitys: Calixtus III halusi muistaa Belgradin piirityksen päättymistä.

Belgradin piiritys oli osa tapahtumaketjua, joka alkoi vuonna 1453 Osmanien sulttaanin Mehmed II valloitettua kristityille tärkeän kaupungin Konstantinopolin. Sulttaani pyrki seuraavina vuosina valtaamaan itselleen lisäalueita ja vuonna 1456 hänen joukkonsa piirittivät Belgradin. Vaikka Mehmed II:n armeija oli suuri ja heidän voittoaan pidettiin lähes varmana, ristiretkeläiset onnistuivat torjumaan armeijan hyökkäykset ja lopulta päättämään kaupungin piirityksen 22.7.1456.

Mutta miksi kirkastussunnuntai on 6.8. eikä 22.7.? Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että uutiset Belgradin voitosta saapui Roomaan vasta 6.8.

Raamatun tekstillähän ei ole mitään tekemistä tämän sodan kanssa, mutta Calixtus III kuitenkin halusi yhdistää kristityille tärkeän Raamatun tapahtuman sekä kristityille tärkeän voiton yhdeksi juhlapyhäksi.

Mutta eikös tämä päivämäärä poikkea Suomessa vietettävästä kirkastussunnuntaista?

Kyllä vain. Suomi ja Ruotsi ovat ainoat maat maailmassa, jotka viettävät kirkastussunnuntaita 8. sunnuntaina helluntaista. Tämä käytäntö tuli voimaan 1500-luvulla, kun päivä määrättiin vietettäväksi 7. kolminaisuuden jälkeisenä sunnuntaina. Vuoden 2000 kirkkokalenteriuudistuksessa sunnuntait merkittiin helluntain jälkeisiksi.

Kirkastussunnuntaita vietetään edelleen kiinteällä paikalla 6.8. katolisessa, ortodoksisissa sekä anglikaanisissa kirkoissa.

Mutta eivät poikkeukset tähän lopu…

Jotkut luterilaiset kirkot viettävät kirkastussunnuntaita alkuvuodesta, joko loppiaisajan viimeisenä sunnuntaina eli 6. sunnuntaina loppiaisesta tai 2. paastonajan sunnuntaina.

Nämä päivämäärät liittyvät Raamatun tapahtumiin, koska niiden mukaan kirkastusvuoren tapahtumia seurasi pääsiäinen. Teologisten tutkimusten ja saarnojen mukaan Jeesuksen kirkastuminen tapahtui 40 päivää ennen hänen ristiinnaulitsemista. (40 päivää on yleisesti ottaen tärkeä ajanjakso, esim. helatorstaita vietetään 40 päivää Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen.)

Mutta vaikka kirkastussunnuntain päivämäärä vaihtelee paljonkin kirkkokuntien välillä, sen keskeinen sanoma on kuitenkin sama: Jeesuksen opetuslapset, ja myöhemmin myös muut kristityt, saivat todistaa Jeesuksen jumalallisen suuruuden.

Kirkastussunnuntain perinteitä

Muista juhlapyhistä poiketen, entisajan suomalaiset eivät tiettävästi juurikaan liittäneet suurempia perinteitä kirkastussunnuntaihin. Joidenkin sananlaskujen mukaan ennen kirkastussunnuntaita (spuassanpäivä, spoassunpäivä, paassanpäivä) ei saanut perunoita syödä, muuten tulee synti taikka madot syövät hampaat.

Perunoita ei saa syödä ennen spoassunpäivää; tulee synti, jos syö. Sopassunpäivä sitten on perunapäivä, silloin tehdään monenmoista perunaruokaa. (Vuonninen)

Ennen paassanpäivää ei saa syödä perunoita; rupeaa mato syömään hampaita. (Soikkola)

Spuassanpäivänä ei syödä marjoja, niissä on Spuassan, Vapahtajan, veri. (Ilomantsi)

Tämän lisäksi päivälle löytyy ainakin yksi säähän liittyvä sananlasku: vettä pitäisi sataa edes vähän kirkastussunnuntaina, koska se estäisi seuraavan kesän tulipaloja.

Spuassanpäivänä vaikka kolme pisaraa pitäisi sataa. Silloin tulisi seuraavana kesänä tulipaloja vähän. (Salmi)

Ainakin yksi suuri perinnetapahtuma kirkastussunnuntaihin kuitenkin liitetään: Aitoon ”kirkastusjuhlat”. Juhla järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1882, kun kylän kirkko vihittiin käyttöön. Muuta tekemistä kristillisen juhlan kanssa juhlalla ei kuitenkaan oletettavasti ole; ainakin kirkko ilmeisesti pyrki uskonpuhdistuksen aikaan poistamaan tämän(kin) kirkon vihkimisen vuosijuhlan siinä kuitenkaan onnistumatta.

Aitoon kirkastusjuhlat järjestetään edelleen, vaikkakin sisältö on muuttunut hyvinkin paljon keskiajalta tähän päivään. Sen nykyinen ajankohta on yleensä heinäkuun toinen viikonloppu, joten täysin kirkastussunnuntaille (tai edes kirkastusviikonlopulle) se ei aina osu.