Uranuurtaja Vera Hjelt

Vera Augusta Hjelt syntyi Turussa 13. elokuuta vuonna 1857. Hänen molemmat vanhempansa, isä Carl Wilhelm Hjelt ja äiti Augusta Charlotte von Pfaler, olivat opettajia. Äiti Augusta ylläpiti säätyläistyttöjen koulua Turussa ja isä Carl toimi rehtorina. Veran isä ei kuitenkaan pitänyt tyttöjen koulutusta tärkeänä.

Veran ollessa 6-vuotias, perheen elämä kääntyi päälaelleen. Hänen äitinsä joutui onnettomuuteen, kun lipaston laskulevy putosi äidin päähän. Tämä onnettomuus vammautti äiti Augustan hänen loppuelämäkseen. Isä Carlilla ei ollut juurikaan aikaa olla läsnä lastensa elämässä hänen työskennellessä rehtorina. Näin ollen Vera ja hänen sisarensa saivat elää aikaansa nähden aika vapaata elämää.

Johtuen isänsä mielipiteestä tyttöjen koulutuksen suhteen, Vera sai opiskella vain 12-vuotiaaksi. Tämä johtui osittain myös siitä, että perheellä ei ollut varaa kouluttaa Veraa enempää.

13-vuotiaana Vera alkoi työskentelemään Turun lääninkansliassa puhtaaksikirjoittajana isänsä apulaisena. Veraa kiinnosti nuorena myös soittaminen, mutta perheellä ei ollut varaa ostaa soittimia. Tämä ei kuitenkaan Veraa pysäyttänyt; hän vuokrasi pianon.

Veran musiikkiharrastus johti siihen, että hän perusti ensimmäisen yrityksensä jo 17-vuotiaana. Turussa ei ollut juurikaan saatavilla nuotteja, joten ystäviensä kannustuksesta, Vera Hjelt laittoi pystyyn Turun ensimmäisen musiikkitarvikeliikkeen.

Veran isä Carl kuoli vuonna 1876. Pian tapahtuneen jälkeen, Vera päätti lopettaa yrityksensä ja lähteä opiskelemaan opettajaksi. Hän sai tädiltään lainan, jonka turvin pääsi opiskelemaan Tammisaaren ruotsinkieliseen opettajaseminaariin. Täältä hän valmistui vuonna 1881 ja aloitti kansakoulunopettajan työt Hammarlandissa.

Vera opetti Hammarlandissa vuoden, jonka jälkeen siirtyi opettajaksi Turkuun, jossa työskenteli taas vuoden. Tämän jälkeen Vera sai opettajan pestin Nääsin veistonopettajaseminaarissa, jossa hän opetti vuosina 1883—1885. Vera Hjelt oli historian toinen nainen, joka sai veistonopettajantutkinnon.

Kun Hjelt palasi vuonna 1885 Helsinkiin, hän perusti yksityisen kasvatusopillisen veistokoulun Erottajalla sijainneeseen voimistelusaliin. Samaan aikaan hän opetti myös Suomalaisessa yhteiskoulussa ja ruotsinkielisessä yläkansakoulussa.

Vera piti veistotöistä paljon ja järjestikin useita veistokursseja muualla Suomessa, mm. Jyväskylässä. Hän piti myös useita puheita ja esitelmiä veiston opettamisen edistämiseksi. Vera Hjeltin suunnittelemalle höyläpenkille myönnettiin patentti vuonna 1886. Tämä höyläpenkki oli menestys ulkomaita myöten.

Hjelt teki myös erilaisia ohjeita opettajille sekä suunnitteli eri ikäisille lapsille veistomallisarjoja. Valmiista mallikappaleista ja työvälineistä oli kuitenkin pulaa, mutta Veralla oli tähänkin ratkaisu. Vuonna 1891 hän perusti Helsingin maalaiskunnan Oulunkylään oman saha- ja veistotehtaan. Tapaus herätti tuohon aikaan suurta huomiota: nainen tehtaanjohtajana oli jotain poikkeavaa.

Vera ei kuitenkaan voinut työskennellä pitkään tehtaanjohtajana. Tehtaanjohtajana työskennellessään hän oli ollut virkavapaalla opettajan pestistään ja tämä virkavapaa loppui vuonna 1893. Harmillista kyllä, Hjeltin saha- ja veistotehdas tuhoutui tulipalossa muutamia vuosia myöhemmin, vuonna 1896.

Veralta jäi kuitenkin paljon kokemuksia tehtaanjohtajana. Hän näki läheltä työntekijöidensä työoloja ja huomasi, miten vaarallisia nämä työolot olivat.

Suomen ensimmäinen nainen ammattientarkastajana

Vuonna 1899 Suomen perustettiin ammattientarkastajan virkoja. Nämä tosin olivat vain tarkoitettu miehille. 1900-luvun vaihteessa tehtaissa kuitenkin työskenteli jo paljon naisia, joten Suomen naisyhdistys, jossa Vera Hjelt toimi sihteerinä, lähti ajamaan asiaa myös naisen palkkaamisesta ammattientarkastajan pestiin.

Ystäviensä kannustuksesta Vera Hjelt haki tointa. Maaliskuussa 1903 hänet valittiinkin virkaan, tosin sitä ennen hänen oli anottava vapautusta sukupuolestaan ajan sääntöjen mukaan. Vera Hjelt oli näin ollen Pohjoismaiden ensimmäinen naispuolinen ammattientarkastaja.

Hänen työtehtäviinsä kuului mm. työolojen lämpötilojen ja ilmastoinnin parantaminen ja säätely sekä työläisten pukeutumiseen ja keskinäisiin suhteisiin liittyvät kysymykset. Yksi hänen töistään oli vuosina 1908—1909 tehty tutkimus ompelijattarien ammattioloista, joka oli ensimmäinen työläisnaisten asemaan perehtynyt tutkielma. Hjelt toimi ammattientarkastajana vuoteen 1917 saakka.

Vuonna 1908 Vera Hjelt valittiin myös eduskuntaan Ruotsalaisen kansanpuolueen jäseneksi. Vuonna 1917 hän tosin joutui eroamaan, koska vastoin RKP:n yleistä linjaa, Hjelt äänesti kahdeksantuntisen työpäivän puolesta.

Jäätyään eläkkeelle viroistaan, Vera Hjelt ei kuitenkaan levännyt laakereillaan. Työskennellessään ammattientarkastajana, hän oli alkanut keräämään aineistoa työsuojelunäyttelyyn. Aluksi näyttelyn piti olla vain yksittäinen tapahtuma, mutta vuonna 1909 näyttelylle myönnettiin valtionavustus, jonka jälkeen siitä tuli pysyvä. Tästä näyttelystä kehittyi myöhemmin Sosiaalimuseo. Vera Hjelt toimi tämän museon johtajana muiden töidensä ohella, mutta eläkkeellä siirtyi sen päätoimiseksi johtajaksi.

Tämän viran ohella, Vera Hjelt kirjoitti eläkepäivillään myös kirjan työtapaturmien ja työperäisten sairauksien ehkäisemisestä.

Elämänsä aikana Vera Hjelt ei koskaan avioitunut eikä hän saanut lapsia. Ottaen tämän ja aikakauden huomioon, Vera sai elää naiselle epätavallisen vapaata elämää. Hänellä oli kuitenkin paljon ystäviä ja hänen sanottiin olevan hauska seuraihminen.

Vera Hjelt kuoli Helsingissä 23.4.1947 ollessaan 89-vuotias. Tämän kunnioitettavan uran tehneen naisen hautajaiset kustansi Suomen valtio.