Kangaspuita, traktoreita, vessapaperia… Suuryritysten ensimmäisiin tuotteisiin mahtuu laaja kirjo mitä mielenkiintoisimpia tuotteita

Tämän blogiartikkelin inspiraationa toimi Jon Erlichmanin taannoin Twitterissä julkaisema viestiketju.

• • Sony
  • Nokia
  • Samsung
  • Lego
  • Nintendo
  • Nike
  • Lamborghini
  • Colgate
  • IKEA
  • LG
  • Tiffany & Co.
  • Toyota
  • KONE
  • Fazer
  • Lidl
  • Valio
  • Kemira

Sony

Sony on nykyään yksi maailman tunnetuimmista teknologiajäteistä. Yrityksen alkutaipaleellakin teknologia oli mukana, tosin ei ihan niin suuressa mittakaavassa – eikä aina niin onnistuneesti – kuin nykyään.

Sonyn perusti japanilainen liikemies Masaru Ibuka vuonna 1945. Alkujaan yrityksen nimi oli Tokyo Tsushin Kenkyujo”(Totsuken), suomeksi suurin piirtein Tokion Televiestinnän Tutkimuslaitos.

Näin 2. maailmansodan jälkimainingeissa yrityksen toiminta keskittyi pääasiassa sodassa rikkoutuneiden radiolaitteiden korjaamiseen, mutta kehitti Sony tuolloin myös ensimmäisen oman tuotteensakin. Mikään maailmaamullistava keksintö ei tosin ollut, vaan kyseessä oli sähkökäyttöinen riisikeitin. Keitin koostui puisesta ”sangosta”, jonka pohjalle oli asennettu yhteenliitettyjä alumiinielektroideja.

Keksintö itsessäänkään ei toiminut niin kuin sen olisi pitänyt toimia. Keittimellä saatiin tyypillisesti aikaiseksi ainoastaan ylikypsää tai lähes raakaa riisiä riippuen veden määrästä ja riisin laadusta. Tämän vuoksi keitin ei koskaan markkinoille asti päässyt.

Nykyisenkaltaiseksi tekniikan ja elektroniikan kehittäjäksi yritys muuttui, kun Ibuka ja entinen merivoimien luutnantti Akio Morita yhdistivät voimansa vuonna 1946. Yhtiö jatkoi radioiden korjaamista, mutta keskittyi nyt myös telekommunikaation kehittämiseen. Yrityksen uudeksi nimeksi tuli Tokyo Tsushin Kogyo K.K. (Tokion Tietoliikennetekniikan Yhtiö), lyhyemmin Totsuko.

Tämäkään yritys ei tosin heti tuotteillaan maailmaa villinnyt ja vaati useita eri tuotekehittelyitä ennen kuin lopullinen läpimurto tehtiin. Tämä tapahtui 1950-luvulla, kun Ibuka ja Morita saivat Bell Laboratoriesin kehittämän transistorin lisenssin.

Transistorin avulla he kehittivät uuden, Japanin ensimmäisen transistoriradion, TR-55:n. Tuote oli välitön hitti.

TR-55 oli ensimmäinen tuote, joka julkaistiin tuotemerkillä Sony. Virallisesti yrityksen uusi nimi Sony Corporation otettiin käyttöön vuonna 1958.

Yrityksen nimi tulee latinan kielen sanasta Sonus (”ääni”) ja amerikkalaisesta sanasta Sonny, jota käytettiin yleisenä sanana pojista varsinkin 1950-luvun Yhdysvalloissa.

 

Nokia

Nokia oli – ja on varmasti edelleen – varsinkin 1990-luvulla eläneille suomalaisille ylpeyden aihe. Toihan yritys noihin aikoihin markkinoille maailman ensimmäisiä matkapuhelimia. Kesti kuitenkin tovin ennen kuin Nokia päätyi teknologian pariin.

Monelle suomalaiselle Nokian historia saattaa olla hyvinkin tuttu ja tiedossa on, että yritys perustettiin jo 1800-luvulla. Tuolloin Nokian päätuotteiden raaka-aineena oli suomalainen vihreä kulta eli metsät.

Nokian perusti filosofian maisteri ja vuori-insinööri Fredrik Idestam vuonna 1865. Ensimmäisen tehtaan hän perusti Tampereen Tammerkosken viereen. Vaikka kyseinen tehdas ei vielä Nokia-nimeä kantanutkaan, sitä pidetään Nokia Oyj:n ensimmäisenä tehtaana. Tehdas valmisti puuhioketta, joka sai myös maailmanmainetta pokaamalla pronssisijan vuoden 1867 Pariisin maailmannäyttelyssä.

Vuonna 1868 Idestam laajensi toimintaansa ja perusti uuden tehtaan Nokialle Nokianvirran äärelle. Tuolloin yrityksen toimintaan tuli mukaan myös suomalainen valtiomies Leo Mechelin ja yhdessä kumppanukset perustivat Nokia Aktiebolagin vuonna 1871. Uudessa tehtaassa valmistettiin erilaisia paperituotteita, muun muassa pahvia ja kartonkia.

Nykyisen Nokia-konsernin emoyhtiö Nokia Oyj muodostui vuonna 1967, kun Nokia Ab, Suomen Kaapelitehdas (perustettu 1912) ja Suomen Kumitehdas (alkujaan Suomen Gummitehdas; perustettu 1898) fuusioituivat. (Jo tätä ennen, vuodesta 1922, kaikki nämä yritykset olivat olleet yhteisomistuksessa.)

1960-luvulla Nokian paperitehdas alkoi tuottamaan pehmopaperituotteita, joista kuuluisimmaksi nousi vessapaperi. Vaikka vessapaperi ei sinällään se Nokian ensimmäinen tuote ollutkaan, moniin listoihin tämä on laitettu yrityksen ensimmäiseksi tuotteeksi.

Nykyään pehmopaperia valmistava Nokian Paperi on osa ruotsalaista Essity Aktiebolagia. Yritys valmistaa kotitalouksille ja suurtalouksille hygienia- ja kattamisalan tuotteita.

Entäs ne kuuluisat puhelimet sitten?

Ensimmäisen autopuhelimen Nokia valmisti vuoden 1979 tienoilla. Kyseinen malli oli nimeltään Mobira Senator ja painoa tällä vehkeellä oli noin 10 kiloa (v. 1984 markkinoille tuli myös kevyempi, ”vain” 5 kg painava versio). Ensimmäisen kännykkänsä Nokia esitteli vuonna 1987. Tämä maailman ensimmäinen mukana kannettava puhelin oli nimeltään Mobira Cityman 900. Painoa tälläkin laitteella tosin oli vielä jonkin verran: kännykkä painoi noin 800 grammaa.

 

Samsung

Kuten edellä mainittu Nokiakin, myös Samsung tunnetaan nykyään hyvin puhelimistaan. Kukapa ei olisi edes kerran elämässään pitänyt kädessään tai edes nähnyt Samsungin Galaxy-mallin puhelinta. Samsungin historia alkaa kuitenkin paljon ennen älypuhelinaikakautta.

Samsungin perusti korealainen Buyng-Chul Lee vuonna 1938 Etelä-Korean kaakkoisosassa sijaitsevaan Daegun kaupunkiin. Yritykselle hän antoi tuolloin nimeksi Samsung Sanghoe eli suomennettuna suurin piirtein Samsung Kauppayhtiö. Sana Samsung tarkoittaa ”kolmea tähteä”.

Yrityksen alkupääoma oli 30,000 wonia eli nykyrahassa noin 25 €. Sen päätoiminta oli viedä paikallisia hedelmiä ja kuivattuja kaloja Mantšuriaan ja Pekingiin.

Vuonna 1951 Lee laajensi Samsungin toimintaa ja perusti Samsung Moolsan yrityksen (nykyään Samsung Corporation). Yrityksen alle kehittyi useita tytäryhtiöitä, joiden toimialaa olivat muun muassa vakuutukset ja kangasteollisuus.

Elektroniikka-alalle Samsung lähti vuonna 1969, kun yhtiö Samsung-Sanyo Electronic (nyk. Samsung Electronics) perustettiin. Sen ensimmäinen tuote oli P-3202-mallin mustavalkotelevisio, jonka tuotanto alkoi vuonna 1970. Myöhemmin samalla vuosikymmenellä yritys alkoi valmistamaan myös väritelevisioita, pesukoneita ja jääkaappeja, joita vietiin ensimmäistä kertaa myös ulkomaille.

Ensimmäisen puhelimen Samsung Electronics valmisti vuonna 1985. Mallin nimi oli SC-1000 ja se oli tarkoitettu ainoastaan autokäyttöön. Laite ei tosin toiminut odotetusti eikä siitä tullut myyntimenestystä. Saman kohtalon koki myös Samsungin ensimmäinen kännykkä, joka tuli myyntiin vuonna 1988.

Tarinan mukaan tuolloinen Samsungin pääjohtaja Kun-Hee Lee matkusti kyseisiä kännyköitä valmistavalle tehtaalle ja poltti kaikki puhelimet.

 

Lego

Villi veikkaus: kun sanotaan sana Lego, ensimmäisenä tulee mieleen pieni palikka. Nämä Lego-palikat ovat varmastikin yksi maailman tunnetuimmista lasten leluista. Eikä käyttö rajoitu pelkästään lapsiin; myös aikuiset kokoavat Lego-palikoista mitä mielikuvituksellisimpia rakennelmia. Ja tällaiseksi Lego-palikoiden kehittäjät ne alun perin kaavailivatkin: niillä voi rakentaa mitä vain ja kuka vain – vain mielikuvitus on rajana.

Lego ehti kuitenkin kehittää muitakin tuotteita ennen kuin palikat maailmanvalloituksensa aloittivat.

Ensimmäisen yrityksensä tanskalainen puuseppä Ole Kirk Kristiansen perusti kotikyläänsä Billundiin. Kyseinen yritys kantoi nimeä Billund Maskinsnedkeri (Billundin Puutyötehdas) eikä se valmistanut lähimainkaan mitään lasten leluihin liittyvää. Taitava puuseppä Ole Kirk valmisti ja myi tuolloin muun muassa ovia, ikkunoita, keittiön kaappeja ja laatikostoja – rakensi hän muutaman talonkin.

Juuri kun Ole Kirk oli suunnittelemassa yrityksensä laajentamista vuonna 1924, hänen poikansa polttivat vahingossa Billundin puutehtaan – ja samalla Kristiansenien kotitalon – maan tasalle. Toisaalta tämä oli ehkä onni maailman lasten kannalta, koska onnettomuus sai Ole Kirkin miettimään myös muita myytäviä tuotteita.

Rakennettuaan uuden verstaan, Ole Kirk jatkoi huonekalujen valmistusta, mutta tällöin mukaan tulivat myös lelut. Vuoden 1935 loppupuolella hän päätti – ehkä sukulaistensa kauhistukseksi – keskittyä ainoastaan lelujen valmistamiseen.

Ole Kirk kuitenkin mietti, että ehkä Billund Maskinsnedkeri ei ole se paras nimi leluyhtiölle. Hän järjesti työntekijöidensä keskuudessa kilpailun uudesta nimestä, jonka lopulta voitti Ole Kirk itse. Hän oli pyöritellyt mielessään tanskalaista sanontaa Leg godt, joka tarkoittaa suomennettuna suurin piirtein ”leiki hyvin”. Hän otti sanoista ensimmäiset kirjaimet ja näin syntyi yrityksen uusi uljas nimi LEGO.

Ensimmäistä kertaa Lego-nimeä käytettiin virallisesti tammikuussa 1936.

Legon ensimmäisiin tuotteisiin kuuluivat useat erilaiset puiset lelut kuten junat ja autot. Kuuluisin näistä leluista kuitenkin lienee narusta vedettävä ankka, jonka nokka aukeaa ja sulkeutuu sitä vedettäessä. Nykyään se on hyvinkin kysytty keräilyharvinaisuus.

Maailmankuuluisuuteen Legon nostatti kuitenkin alussa mainitut Lego-palikat, joiden ensimmäiset versiot valmistettiin vuonna 1949. Tuolloin palikat kantoivat nimeä Automatic Binding Bricks.

Nykyinen Lego System (engl. Lego System of Play) sai alkunsa vuonna 1958. Sen kehitti Ole Kirkin poika Godtfred Kirk Kristiansen. Kyseinen ”systeemi” mahdollisti sen, että kaikki Lego-palikat ovat aina yhteensopivia toistensa kanssa. Toisin sanoen 1950-luvun loppupuolella valmistetut Lego-palikat käyvät yhteen myös nykyisten palikoiden kanssa.

Vuoteen 2018 mennessä Lego-palikoita on myyty yli 75 miljardia kappaletta ympäri maailman.

 

Nintendo

Nintendo tunnetaan nykyään varmastikin parhaiten pelien ja pelikoneiden valmistajana. Sinällään Nintendon alkutaival ei tästä paljon eroa: Nintendo aloitti toimintansa pelikorttien valmistajana.

Tähän taustalle kuitenkin pieni tarina Japanin historiaa.

Japanissa oli ollut 1600-luvulta asti voimassa laki, joka kielsi kaikkien länsimaalaistyyppisten pelikorttien valmistamisen ja niillä pelaamisen, koska hallitus katsoi korttien lisänneen liikaa uhkapelaamista. Kekseliäät japanilaiset kuitenkin kehittivät omia korttejaan vuosien saatossa – tosin näissäkin hyvin usein kävi niin, että kun Japanin hallitus sai tiedon korteista, myös ne kiellettiin. Lopulta Japanissa kehitettiin Hanafuda-kortit.

Ja tässä kohtaa pieni aikaharppaus 1800-luvulle. Näihin aikoihin hanafuda-korteilla pelaaminen yhdistettiin hyvin usein Japanin mafiaan Yakuzaan juurikin näiden laittomien uhkapelien vuoksi.

Vaikka monet ystävät ja tuttavat japanilaista liikemiestä Fusajiro Yamauchia tästä yhteneväisyydestä varoittivatkin, Yamauchi piti päänsä ja päätti perustaa hanafuda-pelikortteja valmistavan yrityksen vuonna 1889. Yritykselleen hän antoi nimen Nintendō Koppai.

Kuin onnen kantamoisena Japaniin valittiin noihin aikoihin uusi hallitus, joka lähes ensi töikseen alkoi poistamaan pelikortteja ja pelaamista rajoittavia lakeja. Näinpä Nintendo oli etulyöntiasemassa heti alkumetreiltä lähtien.

Ensimmäiset vuodet eivät tosin helppoja olleet, vaikka kortit myivätkin. Koska Yamauchi halusi myymistään korteista mahdollisimman laadukkaita (ne maalattiin käsin valkoiselle mulperipuun kaarnalle), valmistuskustannukset olivat ymmärrettävästi hyvin suuret. Yamauchi ei kuitenkaan luovuttanut.

1900-luvun puolella Nintendo alkoi pikkuhiljaa siirtymään enemmän massatuotettujen korttien pariin. Kun  Japanin uhkapelilakeja höllennettiin entisestään, Nintendo alkoi valmistamaan myös länsimaalaistyylisiä kortteja. Vuonna 1951 yrityksen nimi vaihdettiinkin kuvaavasti muotoon Nintendō Playing Card Co., Ltd.

Maailmanlaajuisen läpimurtonsa Nintendo teki vuonna 1959, kun se teki sopimuksen Walt Disneyn kanssa valmistaa Disneyn hahmoilla varustettuja pelikortteja. Kortit myivät kuin häkä niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin.

Pelikorttibisnes alkoi kuitenkin laantumaan 1960-luvulla ja Nintendo alkoi kehittämään muita liikeideoita. Ehkä hieman kuvaavasti yrityksen nimi lyhennettiin muotoon Nintendo Co., Ltd. vuonna 1963. Tällöin kuvioihin tulivat firman hyvinkin epämääräiset kokeilut, joihin kuuluivat mm. taksifirman sekä eräänlaisten rakkaushotellien perustaminen. Kokeilut olivat hyvin lyhytikäisiä.

Elektronisten pelien ja laitteiden pariin Nintendo siirtyi 1960-luvun loppupuolella, kun se julkaisi markkinoille mm. Ultra Handin, Ultra Machinen ja Love Testerin. Videopelimarkkinoille yritys puolestaan siirtyi vuonna 1974, kun se sai yksinoikeuden myydä Magnavox Odyssey -pelikonsolia.

Omia pelikoneitaan Nintendo alkoi kehittämään vuonna 1977, joista ensimmäinen oli Color TV-Game -pelikonsoli. Ehkä kuuluisimman pelikonsolinsa Famicomin Nintendo julkaisi vuonna 1983. Japanin ulkopuolelle konsoli tuli myyntiin vuonna 1985, jolloin sille annettiin myös ulkomaanmarkkinoita varten meille tutumpi nimi eli Nintendo Entertainment System a.k.a. NES.

 

Nike

Nike on nykyään yksi maailman tunnetuimmista vaatteiden, kenkien ja urheiluvarusteiden valmistajista. Niken alkuajat eivät sinällään tästä kovin paljoa poikenneet, tosin tuolloin yritys ei vielä itse valmistanut tuotteitaan eikä edes kantanut nimeä Nike.

Niken ”esi-isän”, yrityksen nimeltä Blue Ribbon Sports, perustivat yhdysvaltalaiset Bill Bowerman ja Philip ”Phil” Knight vuonna 1964. Kyseinen firma toi maahan ja möi japanilaisen Onitsuka Tigerin valmistamia kenkiä.

Alkuun Bowerman ja Knight möivät kenkiä juoksukenttien läheisyydessä autojensa peräkonteista. Ensimmäisen varsinaisen kauppansa he avasivat Kalifornian Santa Monicaan vuonna 1966. Myynnit lähtivät nopeaan nousuun ja seuraava Blue Ribbon Sports -kauppa avattiin jo seuraavana vuonna Massachusettsin Wellesleyhin.

1970-luvun alkupuolella Onitsuka Tigerin ja Blue Ribbon Sportsin välit alkoivat kuitenkin tulehtumaan. Tähän liittyy useita osapuolten välisiä sormien osoitteluita siitä, kuka teki mitäkin. Oli miten oli, osapuolet saivat lopulta tarpeekseen toisistaan. Muutamien oikeustoimien ja haasteiden jälkeen kumppaneiden tiet erkanivat vuonna 1971.

Bowerman ja Knight alkoivat heti suunnittelemaan uutta brändi-ilmettä Blue Ribbon Sportsille.

Ensimmäisenä syntyi nykyinen kuuluisa ”swoosh”-logo, jonka suunnitteli Portlandin yliopiston opiskelija Carolyn Davidson. Logon suunnittelusta hänelle maksettiin tuolloin 35 dollaria (nykyrahassa noin 206 $). Tarinat tosin kertovat, että myöhemmin 1980-luvulla Knight antoi Davidsonille lisämaksuksi Niken osakkeita, joiden arvo nykyrahassa on noin 1 miljoonaa euroa.

Logo oli siis valmis. Enää puuttui nimi. Yksi kuuluisimmista nimiehdotuksista on Knightin ehdottama Dimension Six. Kaikki muut paitsi Knight itse tosin vihasivat nimeä. Muitakin nimiehdotuksia tuli, mutta lopulta päädyttiin yrityksen työntekijän Jeff Johnsonin ehdotukseen: Nike. Nimeä pidettiin trendikkään yksinkertaisena ja vahvana. Nimi itsessään tulee kreikkalaisen mytologian voiton jumalattarelta.

Vuonna 1971 nimi virallistettiin ja Blue Ribbon Sportsista tuli Nike Inc.

Niken ensimmäinen oma kenkämalli julkaistiin vuonna 1972. Kenkää kutsuttiin nimellä ”Moon Shoe” sen pohjakuvioinnin vuoksi. Pohjan kuvion kehitti Bill Bowerman, joka sai idean kuvioon vaimonsa vohveliraudasta. Ensimmäisellä testikerralla hän tosin unohti laittaa rautaan tarttumisenestoainetta ja rauta liimautui kiinni. Tästä kenkä saikin lempinimekseen ”Waffle Trainer” (suom. vohvelilenkkari).

Niken kuuluisaa slogania ”Just Do It” käytettiin ensimmäistä kertaa mainoskampanjassa vuonna 1988. Tämänkin, kuten vohvelirautaepisodinkin, taustalla on hieman erikoinen tarina: sloganin keksijä Dan Wieden sanoi kehittäneensä tunnuslauseen amerikkalaisen murhaajan Gary Gilmoren viimeisistä sanoista ”Let’s do it.”

 

Lamborghini

Jos kuulet sanan Lamborghini, ajattelet hyvin todennäköisesti upeaa, virtaviivaista, huimaa vauhtia kulkevaa luksusautoa. Ihan välttämättä ensimmäinen mielikuva Lamborghinista ei ole keskellä maaseutua kyntämässä pitkin rapaisia peltoja ja ojia. Näillä maaseudun yleisillä ajoneuvoilla eli traktoreilla Lamborghini kuitenkin taipaleensa aloitti.

Ensimmäisen traktorinsa Lamborghinin tuleva perustaja Ferruccio Lamborghini rakensi isälleen Antoniolle vuonna 1948. Kyseinen malli kantoi nimeä Carioca ja se oli valmistettu 2. maailmansodan armeijan ajoneuvojen jämistä ja 6-sylinterisestä Morris-moottorista.

Ensimmäisenä virallisena Lamborghinin traktorimallina pidetään kuitenkin vuonna 1950 esiteltyä L33-traktoria. Se rakennettiin täysin Lamborghinin oman – vielä nimettömän – yrityksen hallussa olleissa osista.

Vuonna 1951 Ferruccio osti 10 000 neliömetrin kokoisen entisen ajoradan, jolle rakensi traktoreita valmistavan upouuden tehtaan. Tuolloin yritys sai myös ensimmäisen virallisen nimensä: Lamborghini Trattori. Traktoreiden valmistus – ja niiden huima menestys – jatkui aina 1960-luvulle saakka.

Vuonna 1962 Ferruccio Lamborghini halusi vaihtaa yrityksen suuntaa kohti luksusautojen valmistusta. Tämän päätöksen taustalla on tarina siitä, että Lamborghini oli ostanut itselleen Ferrarin, jonka vaihdelaatikko hajoili vähän väliä. Kun Ferrarin omistaja Enzo Ferrari ei suostunut ottamaan Lamborghinin valituksia kuuleviin korviinsa, Ferruccio päätti perustaa oman autofirman.

Vuonna 1963 Lamborghini osti tulevaa autotehdastaan varten tontin Sant’Agata Bolognesesta. Tehtaan valmistuttua uusi autoja valmistava yritys sai nimekseen Lamborghini Automobili. Ensimmäinen Lamborghinin auto, 350 GTV, esiteltiin suurelle yleisölle vuoden 1963 Torinon autonäyttelyssä.

Lamborghinin tunnettu härkää esittävä logo tulee Ferruccio Lamborghinin horoskooppimerkistä.

Nykyään Lamborghini Trattorin omistaa italialainen SAME Deutz-Fahr, joka osti Lamborghinin traktorituotannon vuonna 1972. Lamborghini Automobili puolestaan on historiansa aikana vaihtanut omistajaa useaan otteeseen, kunnes vuonna 1998 se siirtyi saksalaisen Volkswagen-konserniin kuuluvan Audi AG:n omistukseen.

 

Colgate

Colgate tunnetaan nykyään parhaiten hammastahnoistaan, mutta kesti kuitenkin muutamia vuosikymmeniä ennen kuin kyseinen tuote Colgate tuotevalikoimiin tuli.

Colgaten perusti amerikkalainen nuori mies William Colgate vuonna 1806. Tuolloin hän avasi New York City Dutch Streetille ensimmäisen putiikkinsa, jossa myytiin tärkkelystä, saippuaa ja kynttilöitä.

Vuonna 1807 William Colgate yhdisti voimansa tuttavansa Francis Smithin kanssa ja yritys sai viralliseksi nimekseen Smith and Colgate. Kovin kauaa kyseistä nimeä ei kuitenkaan käytetty, kun jo vuonna 1812 Colgate osti Smithin osuuden. Tuolloin yrityksen nimi muuttui muotoon William Colgate and Company.

Hammastahnabisneksen pariin Colgate siirtyi vasta vuonna 1873. Tuolloin yrityksen perustaja William oli jo kuollut ja Colgate oli siirtynyt Williamin pojalle Samuel Colgatelle. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun hammastahnaa valmistettiin kuluttajakäyttöön.

Tahna itsessään ei tosin ollut vielä nykyisen kaltaista hampaita hellivää ja hoitavaa tahnaa. Toki sillä sai hampaansa jotenkuten puhtaaksi, mutta tahna oli ennemminkin vain tuoksuilla varustettua…tahnaa. Tuotetta myytiin tuolloin purkeissa.

Vielä nykypäivänäkin käytössä olevan tuubiversion – josta muutkin hammastahnavalmistajat kopin ottivat – Colgate toi markkinoille vuonna 1896. Kyseinen tuote oli nimeltään Colgate Ribbon Dental Cream.

Vuonna 1928 Colgate fuusioitui Palmolive-Peet-yrityksen kanssa ja yrityksen nimi muuttui muotoon Colgate-Palmolive-Peet.

Palmoliven saippuafirman oli perustanut B. J. Johnson vuonna 1898. Sen saippuoista tuli nopeasti suosittuja ja jo vuonna 1900 saippuat olivat maailman myydyimpiä. Vuonna 1926 Palmolive fuusioitui vuonna 1872 perustetun saippuoita valmistavan ja myyvän Peet Brothersin kanssa.

Tästä siis johtuu hieman pitkähkön puoleinen nimi Colgate-Palmolive-Peet. Yrityksen nimi lyhennettiin sen nykyiseen muotoon Colgate-Palmolive vuonna 1953.

 

IKEA

IKEAn perustaja ruotsalainen Ingvar Kamprad lähti bisnesmaailmaan jo 5-vuotiaana. Tuolloin tosin tuotevalikoimaan ei vielä kuuluneet kuuluisat huonekalut vaan tulitikut. Myöhemmin hän laajensi pientä yritystoimintaansa myymällä muun muassa siemeniä ja joulukortteja pyöräillen maatilalta toiselle ympäri Ruotsin Älmhultia.

IKEA itsessään sai alkunsa vuonna 1943, kun 17-vuotias Kamprad käytti isältään lahjaksi saamansa rahat yrityksen perustamiseen. Vielä tässäkään vaiheessa IKEA ei tosin myynyt huonekaluja, vaan tuotevalikoima koostui muun muassa kynistä, lompakoista ja valokuvakehyksistä.

Huonekalujen pariin IKEA siirtyi vuonna 1948. Kuuluisa IKEAn kuvasto puolestaan julkaistiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1951. Koska IKEAn kotipaikka Älmhult sijaitsi jokseenkin syrjäisellä seudulla Ruotsissa, Kamprad ajatteli, että kuvaston avulla huonekalut saataisiin paremmin suuren yleisön tietouteen.

Alkuun tosin ihmiset karsastivat IKEAa sen halpojen hintojen vuoksi – eihän halpa voinut olla hyvää. Kamprad päättikin perustaa pienen huonekalujen esittelytilan Älmhultiin, jossa ihmiset voisivat etukäteen tutustua IKEAn tuotteisiin.

Seuraavaksi – vuonna 1955 – IKEAn halpoja hintoja lähtivät protestoimaan IKEAn huonekalujen valmistajat. Tämänkin ongelman Kamprad kuitenkin ratkaisi. Hän yksinkertaisesti siirsi huonekalujen suunnittelun ja valmistuksen IKEAn nimiin. Suunnittelun siirryttyä IKEAlle, kehitettiin myös nykyinen huonekalujen pakkausjärjestelmä, jossa asiakas itse kokoaa ostamansa tuotteet. Näin säästettiin sekä asiakkaan että IKEAn toimituskuluissa.

Ensimmäinen virallinen IKEAn myymälä avattiin Älmhultiin vuonna 1958. Kansainvälistymään IKEA lähti 1960-luvulla, kun ensimmäinen Ruotsin ulkopuoleinen kauppa avattiin Norjaan vuonna 1963. Pikkuhiljaa IKEAn myymälöitä alkoi ilmestymään myös muualle Eurooppaan.

Nykyään IKEAlla on 433 myymälää 38 maassa.

Ja mistä nimi IKEA tulee? Sen Ingvar keksi yhdistämällä oman nimensä (Ingvar Kamprad), kotitilansa (Elmtaryd) ja kotikylänsä (Agunnaryd) alkukirjaimet toisiinsa.

 

LG

Myös elektroniikkajätti LG aloitti aivan toisenlaisilla tuotteilla nykyiseen verrattuna. Myös yrityksen nimi haki kohtuullisen pitkään muotoaan.

LG:n historia alkaa vuodesta 1947, kun eteläkorealainen Koo In-hwoi perusti Lak-Hui Chemicals Co., Ltd. -nimisen kosmetiikkaa valmistavan yrityksen Etelä-Koreaan. Yrityksen ensimmäinen hittituote oli samaisena vuonna markkinoille tullut Lucky Cream -meikkivoide. Kyseinen tuote oli ensimmäinen korealainen meikkituote.

Meikkivoiteesta inspiroituneena Koo In-hwoi päätti muuttaa yrityksensä nimen muotoon Lucky Chemicals Co., Ltd. Lucky ja Lak-Hui kuulostivat lähes samalta, ja lisäksi koreankielinen sana lak-hui tarkoitti ilon jakamista kaikille – mikäs sen parempi yrityksen nimi!

Kun Lucky Toothpaste eli Lucky hammastahna tuli markkinoille vuonna 1955, Lucky Chemicals Co., Ltd.:stä tuli Korean johtava kemikaaliyritys.

1950-luvulla Lucky Chemicals Co., Ltd. laajensi toimintaansa muovituotteiden pariin ja niitä valmistamaan perustettiin Goldstar Co., Ltd. vuonna 1958. Goldstarin tuotteisiin kuului myös elektroniikka ja pian Lucky ja Goldstar hallitsivat Etelä-Korean kemikaali- ja elektroniikkamarkkinoita.

Vuonna 1974 Lucky Chemicals Co., Ltd.:n nimi lyhennettiin muotoon Lucky Co., Ltd. Vuosikymmentä myöhemmin Lucky ja Goldstar siirrettiin saman yrityksen alle ja näin syntyi Lucky Goldstar vuonna 1983.

Yrityksellä oli toiveena lähteä kansainvälisille markkinoille, mutta monet pitivät yrityksen nimeä liian pitkänä. Muutamien mietintätuokioiden jälkeen päädyttiin lopulta yksinkertaiseen nimeen ”LG” – nimessä kuitenkin edelleen näkyi molempien yritysten nimet. Virallisesti nimi LG otettiin käyttöön vuonna 1995 ja samaisena vuonna kehitettiin myös yrityksen nykyinen slogan ”Life’s Good” yrityksen kirjaimien inspiroimana.

Nykyään LG Groupiin kuuluu useita eri yhtiöitä – myös edellä mainitut Lucky Chemicals ja Goldstar. Lucky Chemicals Co., Ltd.:n tai Luckyn toimintaa jatketaan nykyään nimellä LG Chem; Goldstar Co., Ltd.:n toiminta on puolestaan keskitetty LG Electronicsin alle.

 

Tiffany & Co.

Tiffany & Co. tunnetaan nykyään parhaiten upeista ja näyttävistä koruistaan, joihin tavallisella kaduntallaajalla ei ihan äkkiseltään ole varaa. Yritys kuitenkin aloitti toimintansa hieman vähemmän kallisarvoisilla tuotteilla, vaikka valikoimaan kuului jo alkujaan myös muutamia koruja.

Vuonna 1838 yhdysvaltalaiset Charles Lewis Tiffany ja J. B. Young perustivat ”hienoja tavaroita” myyvän yrityksen nimeltä Tiffany & Young New Yorkin Broadwaylle. Nämä ”hienot tavarat” olivat muun muassa toimistotarvikkeita ja amerikkalaistyylisiä koruja. Yritys saavutti nopeasti suosiota tuon ajan fiinien leidien keskuudessa.

Vuonna 1853 Charles Tiffany osti Youngin osuuden yrityksestä ja muutti yrityksen nimen sen nykyiseen muotoon: Tiffany & Co.

Vuonna 1878 Tiffany osti maailman suurimman keltaisen, 128.54 karaatin timantin, joka sai nimekseen Tiffany Diamond. Tämä kuuluisa timantti johti siihen, että Tiffany & Co.:sta tuli maailmankuulu ylellisten timanttien ja korujen valmistaja ja myyjä – eli sellainen minkälaisena se nykyäänkin tunnetaan.

Lisäpontta Tiffanyn timanttibisnekselle antoi myös se, kun Charles Tiffany osti vuonna 1887 kolmanneksen Ranskan kruununjalokivistä. Tämän ”pikkuostoksen” jälkeen Charles Tiffany tunnettiinkin lisänimellä ”The King of Diamonds” eli Timanttien Kuningas.

Vuonna 1902 Charles Tiffany kuoli ja yritys siirtyi hänen pojalleen Louis Comfort Tiffanylle. Louis perusti nykyisen kuuluisan Broadwayn Fifth Avenuella sijaitsevan Tiffany & Co. putiikin vuonna 1940. Kauppa on samalla paikalla edelleen.

Eli ottaen huomioon Tiffany & Co.:n nykyisen tilanteen ja sen, että yritys aikoinaan laitettiin pystyyn Charles Tiffanyn isältä saamalla 1000 dollarin lainalla, yritys on aika hyvin maksanut itsensä takaisin jo kauan aikaa sitten.

 

Toyota

Toyota tunnetaan nykyään parhaiten autoistaan, mutta yrityksen alkutaipaleella sen tuotteisiin kuuluivat hieman erilaiset mekaaniset laitteet: kangaspuut.

Ensimmäiset kangaspuut Toyotan tuleva perustaja Sakichi Toyoda kehitti jo 1890-luvulla. Näitä kangaspuita hän kehitti yhä uudelleen ja uudelleen, ja lopullisen Japanin kangaspuuläpimurtonsa hän teki vuonna 1898 kehittäessään mekaaniset kangaspuut (Toyoda Power Loom). Näitä kangaspuita hän myi pienen yrityksensä Ito Shoten Co.:n (myöhemmin Toyoda Shoten Co.) kautta.

Ensimmäisen hieman isomman yrityksensä Sakichi Toyoda perusti Mitsui Bussanin (nyk. Mitsui & Co., Ltd.) pääjohtajan Kamenosuke Fujinon kehotuksesta. Kyseinen yritys oli nimeltään Igeta Shokai Co. ja se toimi Fujinon yrityksen alaisuudessa.

Kovin kauaa Toyoda ei kuitenkaan yritystään Fujinon alaisuudessa pyörittänyt, vaan perusti pian oman yrityksensä nimeltä Toyoda Shokai Co.

Kehitettyään yhä parempia ja tehokkaampia kangaspuita, Toyoda lopulta perusti ensimmäisen suuren yrityksensä Toyoda’s Loom Works, Ltd.:n vuonna 1907. Tässäkään yrityksessä Toyoda ei tosin kauaa pysynyt: hän irtisanoutui vuonna 1910 ja lähti kiertämään ympäri maailmaa uusia inspiraatioita etsien.

Palattuaan Japaniin hän jatkoi edelleen kangaspuidensa kehittämistä. Kun Toyoda sai valmiiksi automaattiset kangaspuunsa, hän perusti niitä valmistavan ja myyvän yrityksen nimeltä Toyoda Automatic Loom Works, Ltd. vuonna 1926. Tämän yrityksen katsotaan olleen se ensimmäinen virallinen Toyodan (eli Toyotan) yritys. Autoja kuitenkin saatiin vielä odottaa muutama vuosi.

Vuonna 1930 Sakichin poika Kiichiro Toyoda tuli yrityksen toimintaan mukaan. Hän ei tosin ollut niinkään kangaspuista kiinnostunut, vaan alkoi kehittämään autoja ja auton moottoreita. Vuonna 1993 Kiichiro perusti erillisen ajoneuvojen valmistukseen keskittyneen osaston Loom Worksiin.

Ensimmäinen Toyodan autoprototyyppi saatiin valmiiksi vuonna 1935 (Model A1). Prototyyppi oli menestys ja sen ansiosta Toyoda sai noin 6 miljoonan yenin avustuksen perustaa kokonaan erillinen auto-osasto Loom Worksiin.

Kyseinen osasto perustettiin virallisesti vuonna 1937 ja nimekseen se sai Toyota Motor Co. Tässä vaiheessa nimi ”Toyoda” muutettiin muotoon ”Toyota”, koska sen ajateltiin olevan helpompi ääntää (ja ainakin suomalaisittain tämä on totta).

Nykyään molemmat – Toyoda Automatic Loom Works Co., Ltd. ja Toyota Motor Co. – ovat osa emoyhtiötä Toyota Groupia, nimet ovat vain muuttuneet. Automatic Loom Works on nykyään Toyota Industries Corporation ja Toyota Motor Co. puolestaan Toyota Motor Corporation. Kaikkiaan Toyota Groupiin kuuluu 13 eri yhtiötä.

Entäs Toyotan logo sitten? Se otettiin käyttöön vasta vuonna 1989. Sitä suunniteltiin pitkään ja hartaasti, kunnes se nähtiin ensimmäistä kertaa Lexus LS400:n Japani-version Toyota Celsiorin keulassa vuonna 1989.

 

KONE

Suomalainen yhtiö KONE tunnetaan parhaiten hisseistään ja liukuportaistaan sekä niiden kunnossapitopalveluista. KONE aloitti kuitenkin taipaleensa huomattavasti vaatimattomimmissa olosuhteissa nykyiseen verrattuna.

KONEen ensimmäinen ”versio” eli Tarmo-niminen konepaja perustettiin Helsinkiin vuonna 1908. Tuolloin tämä pieni konepaja keskittyi valmistamaan ja kunnostamaan sähkömoottoreita.

Kovin kauaa yritystä ei kuitenkaan Tarmona tunnetta, kun jo 27.10.1910 yrityksen nimi vaihdettiin muotoon KONE Osakeyhtiö. Tästä katsotaan alkaneen KONEen varsinainen historia. Kyseisenä vuonna KONEen toimintaan kuului Strömbergin vanhojen moottoreiden kunnostaminen ja myyminen sekä Graham Brothersin valmistamien hissien maahantuonti ja niiden asennus.

Ensimmäisen maailmansodan aikaan KONEen toiminta vaihtui hyvin pitkälti aseiden hylsyjen tuotantoon. Koska Suomi oli edelleen osa Venäjää, yritys valmisti Venäjän armeijan käyttöön messinkihylsyjä – laskelmien mukaan niitä kertyi kaikkiaan noin kymmenen miljoonaa.

Hissit hiipivät KONEen tuotantoon 1910-luvun loppupuolella, kun vuonna 1918 ensimmäisiä KONEen valmistamia hissejä asennettiin Helsinkiin. Kysyntä oli kuitenkin hyvin vähäistä ja kyseisenä vuonna KONEen valmistamat hissit pystyttiin laskemaan yhden käden sormilla.

1920-luvulla KONEen emoyhtiö Strömberg joutui vaikeuksiin ja oli ajautumassa konkurssiin. Eräs liikemies nimeltä Harald Herlin huomasi tytäryhtiö KONEen olevan emoyhtiötä arvokkaampi ja päätti ostaa KONEen. Näin KONEesta tuli itsenäinen yhtiö, jonka johtokunnan puheenjohtajana toimi Herlin itse.

Tästä eteenpäin KONEen valmistamien tuotteiden kirjo kasvoi aina 1990-luvulle asti. Tuolloin yrityksen johdossa kuitenkin huomattiin, että tuotteita alkaa olemaan ehkä jo hieman liikaa kaikkine valvonta- ja putkistojärjestelmineen sekä puunkäsittelytuotteineen. Niinpä yritys päätti vuosina 1993–1995 luopua kaikista muista liiketoiminnoista paitsi hisseistä ja liukuportaista.

KONEen kansainvälistyminen puolestaan alkoi 1960-luvun loppupuolella, kun yritys osti ruotsalaisen ASEAn. Mukanaan ASEA toi Norjassa ja Tanskassa sijaitsevia tytäryhtiöitä. Oston myötä KONEesta tuli Pohjois-Euroopan markkinajohtaja.

KONEen historiaan mahtuu useita hissin toimintaa parantavia innovaatioita. Yksi suurimmista on esimerkiksi 1990-luvulla kehitetty konehuoneeton KONE MonoSpace®, josta myöhemmin muodostui hissien valmistuksessa käytettävä standardi. Muita kehitettyjä tuotteita ovat mm. KONE UltraRope®-nostoköysi, maailman ensimmäiset kaarevat liukuportaat, KONE Care™ -kunnossapitopalvelu, KONE DX -digitaaliset hissit, KONE People Flow Intelligence laitteet ja -ohjelmistot sekä KONE Residential Flow -ratkaisu.

Yrityksellä on myös nykyään käytössään maailman syvin hissien testikuilu. Kyseinen kuilu sijaitsee Lohjan Tytyrissä. Se on maailman ainoa testikuilu, jossa voidaan testata 17 m/s kulkevia hissejä.

KONE on myös luonut maailman ensimmäisen twiittaavan liukuportaan, joka löytyy Twitteristä käyttäjätunnuksella @JustAnEscalator.

Nykyään KONE työllistää yli 60 000 henkilöä (2021) eli toiseksi eniten suomalaisista yrityksistä Nokian jälkeen. KONEen omistaa Suomen rikkain mies Antti Herlin, joka toimii myös KONEen hallituksen puheenjohtajana.

 

Fazer

Oy Karl Fazer Ab tunnetaan nykyään monenlaisista herkuistaan. Tuotevalikoimaan kuuluvat niin leivät ja leivonnaiset kuin karkit ja konvehditkin. Fazerin toiminta alkoi kuitenkin pienestä kahvilasta Helsingin Kluuvikadulla.

Fazerin perustajan Karl Fazerin vanhemmat, Eduard ja Dorothea Fazer (alkujaan Fatzer), muuttivat Suomeen 1800-luvulla Sveitsistä. Vuonna 1849 Eduard sai Suomen kansalaisuuden ja näin ollen pystyi aloittamaan yritystoiminnan maassamme. Vuonna 1856 hän osti Helsingin Kluuvikatu 3:ssa sijaitsevan kiinteistön, joka vuosisadan loppuvaiheilla tulisi nostamaan Fazerin nimen monen ihmisen tietoisuuteen.

Eduardille ja Dorothealle syntyi kaikkiaan kahdeksan lasta. Perheen nuorin oli nimeltään Karl. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä Karl kiinnostui kondiittorin ammatista, joka ei juurikaan Karlin isää miellyttänyt. Tuohon aikaan kyseinen ammatti ei ollut kovinkaan yleinen eikä varsinkaan mitenkään suosittu.

Vuonna 1884 Karl Fazer lähti 18-vuotiaana hakemaan kondiittorin ammattiin tarvittavia oppeja ulkomailta. Hän opiskelija ja työskenteli Pietarissa, Berliinissä ja Pariisissa. 1890-luvulla hän palasi takaisin Suomeen täysin oppineena kondiittorina.

Syksyllä 1891 lehdissä julkaistiin mainos Fazerin tulevasta Ranskalais-Venäläisestä Konditoriasta. Kyseinen konditoria avattiin 17.9. Eduard Fazerin omistamaan kiinteistöön eli Helsingin Kluuvikatu 3:een.

Mainoksessa kirjoitettiin, että Fazerin konditoria ”vastaanottaa Konvehdin, Glassin ja Sokerileivosten, Teeleipien ja Pyramiidien sekä Tanssiais- ja Hääbufetien tilauksia”.

Naapurirakennukseen Karl avasi pienen kahvilan, jonka tilat yhdistettiin konditorian puoleen verhoilla. Pian kahvilasta ja konditoriasta tuli helsinkiläisten suosima trendikäs ajanviettopaikka. Vuonna 1894 kahvilassa alkoi suklaan ja konvehtien valmistus.

Karlin töitä kahvilassa avusti hänen vaimonsa Berta. Berta auttoi Karlia eri työtehtävissä mm. hoitamalla kirjanpitoa ja tilinpäätöksiä, somistamalla kahvilan näyteikkunaa sekä toimimalla uusien herkkujen makutuomarina.

Karl ja Berta saivat avioliittonsa aikana neljä lasta. Lapsista Sven jatkoi isänsä jalanjäljissä Fazerin toimintaa, ja tämä sukupuu on jatkunut Fazerin historiassa tähän päivään asti.

Tehdasmaisen makeisten tuotannon Fazer aloitti yhtenä Suomen ensimmäisistä vuonna 1897. Samaisena vuonna rekisteröitiin Fazerin tuotemerkki. Tehtaan tuotantoon kuului alusta pitäen mm. Pihlajamarja-marmeladi, joka myös Kettukarkkina tunnetaan. Pihlajamarja-marmeladia oli tosin jo valmistettu käsin Kluuvikadulla alkaen vuodesta 1895. Näin ollen kyseinen marmeladi on vanhin suomalainen edelleen kaupoissa myynnissä oleva makeinen.

Fazer alkoi kansainvälistymään hyvin nopeasti. Ensimmäinen Englantiin suuntautunut vientierä kuljetettiin jo vuonna 1898. Lähivuosina mukaan tulivat myös marmeladi ja suklaakonvehdit, joita Fazer vei Skandinaviaan, Saksaan, Belgiaan, Hollantiin, Englantiin, Amerikkaan, Afrikkaan ja Australiaan. Ensimmäinen ulkomaalainen Fazerin liike avattiin Tukholmaan vuonna 1920.

Fazerin konditoria löytyy edelleen Helsingin Kluuvikadulta. Rakennus on tosin muuttunut, kun alkuperäinen purettiin ja sen tilalle valmistui vuonna 1908 uusi Selim. A. Lindqvistin suunnittelema rakennus. Tämäkin rakennus tosin purettiin vuonna 1928 ja nykyään Kluuvikadulla sijaitsee Gösta Juslenin suunnittelema rakennus.

Fazerin toimintaan on vuosien varrella tullut mukaan mm. leivät ja leipomotuotteet, lastenruoat, keksit sekä ravintolat ja ruokapalvelut.

Nykyään Fazerilla on Suomessa kolme keksi- ja makeistehdasta: suklaa- ja keksitehtaat Vantaalla, sokerimakeiset Lappeenrannassa sekä ksylitolituotteet Karkkilassa.

 

Lidl

Saksalainen Lidl on nykyään tunnettu kauppaketju lähes ympäri maailman. Se tunnetaan erityisesti halvoista hinnoistaan ja joskus hieman koomisista tv-mainoksistaan. Kuten monet muutkin tämän listan yrityksistä, myös Lidl aloitti toimintansa huomattavasti vaatimattomimmissa oloissa.

Lidlin tarina alkaa 1930-luvulla, kun Saksan Neckarsulmin kaupunkiin perustettiin elintarvikkeiden tukkuliike Südfrüchte Großhandlung Lidl & Co. Kun Josef Schwarz tuli mukaan toimintaan, nimi muutettiin kohtuullisen nopeasti muotoon Lidl & Schwarz KG. Yrityksen nimi tulee sen omistajilta eli Josef Schwarzilta ja A. Lildiltä (vaikka kuinka tietoa etsittiin, kokonaista etunimeä ei löytynyt).

Kun Josef Schwarz kuoli, firman puikkoihin astui hänen poikansa Dieter Schwarz. Hän halusi yksinkertaistaa yrityksen nimen, mutta ei kuitenkaan halunnut käyttää omaa sukunimeään: Schwarz oli liian helposti yhdistettävissä sanaan Schwarzmarkt, joka tarkoittaa mustaa pörssiä.

Niinpä Dieter päätti ottaa käyttöön Lidl-nimen. Ainoa ongelma oli, että kyseinen Lidl oli jo kuollut.

Kekseliäs Dieter kuitenkin päätti ostaa nimen eräältä eläköityneeltä opettajalta nimeltä Ludwig Lidl. Yrityksen kanssa tällä Lidlillä ei ollut mitään tekemistä, mutta nimiosto kuitenkin suoritettiin loppuun. Hintaa nimelle tuli 1000 Saksan markkaa.

Ensimmäinen varsinainen Lidl-myymälä avattiin Saksassa vuonna 1973. Kansainvälisille markkinoille Lidl lähti vuonna 1989, kun ensimmäinen myymälä avattiin Ranskaan. Suomeen ensimmäiset kymmenen Lidl-myymälää avattiin 29.8.2002.

Nykyään Lidlillä on yli 10 000 myymälää 27 Euroopan maassa ja Yhdysvalloissa. Lisäksi Lidlillä on verkkokauppatoimintaa Hongkongissa ja Kiinassa.

Molemmat Lidlin pääkonttori ja sen kansainvälinen pääkonttori sijaitsevat sen alkuperäisessä kotikaupungissa Neckarsulmissa Saksassa. Lidl on osa Schwarz Groupia, joka on maailman viidenneksi suurin jälleenmyyjä rahassa mitattuna (104,3 miljardia euroa).

 

Valio

Valio on yksi Suomen tunnetuimmista yrityksistä. Erityisesti se tunnetaan maukkaista maitotuotteistaan, joihin kuuluvat niin perinteiset maidot kuin rahkat, viilit, voit ja jogurtitkin. Alkujaan Valio ei kuitenkaan itse maitojaan tuottanut.

Valio – tai tuolloin Voivienti-osuusliike Valio r.l. – perustettiin 4.7.1905 valvomaan ja edistämään ulkomaille vietävän voin laatua. Tuolloin sen omisti 17 osuusmeijeriä. Tuohon aikaan, ja aina 1920-luvulle asti, Valion pääasialliset markkinat olivat lähinnä ulkomailla, eritoten Englannissa.

Ensimmäiset Valion Voiliikkeet avattiin Suomeen pari vuotta perustamisen jälkeen. 1910-luvulla mukaan tulivat juustot ja maito.

Vasta 1920-luvulla Valion kotimaan kauppa ylitti viennin. Tuolloin esim. juuston kulutus Suomessa oli noin 480 000 kg vuodessa. Ulkomaillekin tosin kuljetettiin suuria määriä juustoa; esimerkiksi vuonna 1925 juustoa vietiin noin kaksi miljoonaa kiloa.

1920-luku oli Valion historiassa muutenkin merkittävää aikaa. Tuolloin Valion laboratorion johtajaksi nousi Artturi Ilmari Virtanen. Hän matkusti ympäri Eurooppaa tehden tutkimusta liittyen maitoon ja maitotuotteisiin. Tutkimusten tuloksena Virtasen ansiosta keksittiin esimerkiksi puskuroiva suola eli AIV-voisuola, joka poisti voin makuvirheet. AIV-voisuola sai patentin vuonna 1926.

Pari vuotta myöhemmin A. I. Virtanen kehitti myös AIV-rehun, josta hänet palkittiin Nobel-palkinnolla vuonna 1945. Hän on ainoa suomalainen, joka on koskaan kemian Nobel-palkinnon voittanut. AIV-rehun ansiosta karjalle pystyttiin takaamaan laadukas rehunsaanti myös talvikausina, jolloin myös lypsettävän maidon määrä pysyi vakiona ympäri vuoden.

Myöhempinä vuosinakin Valio on ollut vaikuttamassa paljon maitotuotteiden valmistukseen ja niiden prosesseihin. Esimerkiksi 1970-luvulla Valio aloitti tuotekehityksen heran hyödyntämiseksi. Tästä kehitettiin vuosikymmenen loppupuolella vähälaktoosinen HYLA®-maitojauhe, jota myös laktoosi-intolerantikot pystyivät käyttämään. Myös muita HYLA® tuotteita alettiin valmistamaan ja 1980-luvun alkupuolella tuotteet saatiin kauppojen hyllyille.

2000-luvun alussa Valio kehitti laktoosittoman tuoteperheen eli Valio Eilan. Tuote oli välittömästi valtava menestys: kahdessa kuukaudessa maitojuomaa myytiin kaikkiaan miljoona litraa. Muita 2000-luvulla kehitettyjä tuotteita ovat mm. Arki-brändin maitojuomat, runsasproteiiniset Valio PROfeel -tuotteet sekä kasvipohjaiset Oddlygood-tuotteet. Vuonna 2015 Valio otti ensimmäisenä maailmassa käyttöön sataprosenttisesti uusiutuvan maitotölkin.

Ei eihän yritystä tosiaan enää nimellä Voivienti-osuusliike Valio r.l. tunneta. Ensimmäisen kerran osuusliike muutti nimeään vuonna 1955, jolloin sen nimeksi tuli Valio Meijerien Keskusosuusliike. Vuonna 1992 nimi muuttui uudelleen, jolloin siitä tuli nykyinen Valio Oy.

Nykyään Valion omistaa 13 osuuskuntaa. Osuuskuntiin kuuluu noin 4 000 suomalaista maitotilayrittäjää, jotka pystyvät osakkaina vaikuttamaan esimerkiksi siihen, kuinka paljon Valio maksaa maidosta osuuskunnille.

 

Kemira

Kemira Oyj tunnetaan nykyään suomalaisena teollisuuskemikaaleja valmistavana suuryrityksenä, jonka yksiköitä löytyy noin 40 maasta. Jo Kemiran alkutaipaleella kemikaalit olivat osa yhtiön toimintaa, tosin paljon pienemmässä mittakaavassa.

Suomen itsenäistymisen jälkeen haluttiin korostaa maamme omavaraisuutta monipuolisesti. Yksi näistä päätöksistä oli käynnistää tehdas, joka mm. tuottaisi lannoitteita suomalaisille maanviljelijöille sekä vastaisi suomalaisen teollisuuden kemikaalitarpeisiin.

Vuoden 1920 alkupuolella valtioneuvosto perustikin komitean, jolle annettiin tehtäväksi perustaa rikkihappo- ja superfosfaattitehtaat Suomeen. Hallitus hyväksyi projektin määrärahan 26.3.1920 ja näin sai alkunsa Valtion Rikkihappo- ja Superfosfaattitehtaat Oy. Ensimmäiset tehtaat perustettiin keväällä 1922 Lappeenrantaan (rikkihappotehdas) ja Kotkaan (superfosfaattitehdas).

Vuonna 1944 valtio perusti Ouluun toisen lannoitteita valmistavan tehtaan. Tehtaan nimeksi tuli Typpi Oy. Tästä yhtiöstä tuli Rikkihappo- ja Superfosfaattitehtaiden kovin kilpailija seuraavan noin kymmenen vuoden ajaksi, kunnes 1950-luvulla yritykset solmivat yhteistyösopimuksen.

Vuonna 1961 yhtiön nimi muutettiin muotoon Rikkihappo Oy. 1970-luvulle tultaessa Rikkihappo Oy:n ja Typpi Oy:n toiminta päätettiin yhdistää ja näin toiminta jatkui Rikkihappo Oy -yhtiön alla.

Seuraavana vuonna yhtiö sai nykyisen nimensä eli Kemira Oy. Nimen taustalla oli yhtiön henkilöstölle järjestetty nimikilpailu, jonka voitti Toivo Lapinleimu. Nimen sanotaan koostuvan sanoista kemia, mineraalit ja ravinteet. On tosin myös ehdotettu, että nimi tulee yhtiön myymästä kauneudenhoitosarjasta nimeltä KE-MI-RA.

Maaliteollisuuden pariin Kemiran toiminta alkoi leviämään vuonna 1972, kun Oy Schildt & Hallberg Ab:n osakkeet siirrettiin Kemiralle. Tytäryhtiön nimeksi tuli Tikkurilan Väritehtaat Oy.

Kansainvälistyminen alkoi 1960-luvulla lannoiteliiketoiminnan ansiosta. Suurin sysäys ulkomaisille markkinoille tapahtui kuitenkin 1980-luvulla, kun Kemira osti erinäisiä lannoitetehtaita mm. Alankomaista, Belgiasta, Ranskasta ja Tanskasta.

2000-luvulle tultaessa yritys päätti keskittyä veden- ja kuitujenkäsittelyn kemiaan. Esimerkiksi Kemira GrowHow (entinen Agro; lannoitteiden valmistus) irrotettiin Kemirasta vuonna 2004 ja vuonna 2010 oli Tikkurilan vuoro.

Nykyään Kemiran organisaatiossa on kaksi erillistä segmenttiä: Pulp & Paper, joka palvelee sellu- ja paperiteollisuutta sekä Industry & Water, joka puolestaan palvelee paljon vettä käyttäviä kunta- ja teollisuusasiakkaita.

Kemiran suurin osakkeen omistaja on Paasikiven suvun omistama Oras Invest (20,60 % osakkeista). Vuonna 1984 Kemira Oyj listautui pörssiin. Listautumisen yhteydessä yhtiön tuotantolinjat yhtiöitettiin ja Kemirasta tuli holding-yhtiö. Markkina-arvollaan Kemira kuuluu Helsingin pörssin suurimpien yhtiöiden joukkoon.