Scroll top

Jokavuotinen elokuinen valoshow: Perseidit

Nyt on taas se aika vuodesta, kun elokuisen yötaivaan täyttää näyttävä valoshow: perseidien meteoriparvi. Perseidit ovat ehdottomasti meteoriparvista eli kansanomaisemmin tähdenlennoista Suomessa se suosituin. Yöt alkavat pimenemään, mutta ovat silti tähtien bongailuun mukavan lämpimiä.

(adsbygoogle = window.adsbygoogle || []).push({});

Perseidien meteoreja kannattaa bongata maanantain ja perjantain välisenä aikana (10.—14.8.). Suurimmillaan parven voimakkuus on keskiviikon ja torstain välisenä yönä, eli 12.—13.8., jolloin meteoreja saattaa vilistä taivaalla useita kymmeniä tunnin aikana. Joskus meteoriparvessa saattaa tapahtua eräänlaisia ryöpsähdyksiä, jonka johdosta meteorien määrä saattaa kasvaa jopa kahteensataan tunnissa.

Ajallisesti paras aika perseidien katseluun on Auringon laskun jälkeen, mutta ennen Kuun nousua. Tämä on tunnista pariin tuntiin ennen puolta yötä riippuen maantieteellisestä sijainnista. Valitettavasti Oulusta pohjoiseen yöt ovat vielä sen verran valoisia, että perseidien bongaus ei onnistu.

Perseidit ovat saaneet nimensä siitä, että ne näyttävät tulevan Perseuksen tähdistöstä. Jos meteorien lentorataa seuraa käänteisesti, eli loppupisteestä alkupisteeseen, päätyy lähelle Perseuksen tähdistöä. Bongataksesi perseidejä sinun ei kuitenkaan tarvitse tietää missä Perseuksen tähdistö on; niitä näkyy kyllä ympäri taivasta.  

Kun lähdet bongaamaan perseidejä, kannattaa ulos mennä jo hieman aiemmin, jotta silmät tottuvat pimeään. Ja totta kai mitä kauempana kaupungin valosaasteesta on, sitä paremmin meteorit näkyvät. Paras bongausasento on makuultaan (säästää kummasti niskoja), joten mukaan bongausretkelle kannattaa ottaa levitettävä puutarhatuoli taikka lämmin viltti, jonka voi levittää maahan. Myös evästä kannattaa varata mukaan; mitä kauemmin taivaalle tiirailee, sitä paremmalta elokuinen valoshow näyttää. Ja kuten Ursa tiedotteessaan mainitsee, lämmitä vaatetta kannattaa ottaa mukaan, koska paikallaan ollessa tulee nopeasti kylmä.

 

Perseidien alkuperä

Perseidien meteoriparvi syntyy siitä, kun Maan rata kohtaa komeetta Swift-Tuttlen radan avaruudessa. Tämä kohtaaminen alkaa jo heinäkuun 17. päivä ja päättyy elokuun 24. päivään.

Meteorit syntyvät, kun komeetasta irronneet kappaleet kohtaavat Maan ilmakehän noin 100 kilometrin korkeudessa noin 210 000 kilometrin tuntinopeudella. Jos meteori selviää tästä ilmakehän höykkyytyksestä ja iskeytyy Maan pintaan, siitä tulee meteoriitti. Näin harvemmin kuitenkaan käy, koska komeetoista irtoavat kappaleet ovat herkkiä hajoamaan ilmakehässä.

Komeetta Swift-Tuttlen (virallisesti 109P/Swift-Tuttle) löysivät itsenäisesti Lewis Swift ja Horace Tuttle vuonna 1862. Swift-Tuttle, kuten muutkin komeetat, koostuu pölystä, jäästä ja kivestä, jota irtoaa komeetan pinnasta aina, kun se lähestyy Aurinkoa.

Swift-Tuttle on järkälemäinen komeetta, joka kiertää Auringon kerran 133 vuodessa. Edellisen kerran se käväisi naapurustossa vuonna 1992 ja seuraavan kerran tämä kiertolainen tulee vierailulle vuonna 2125. Komeetan halkaisija on noin 26 kilometriä, tehden siitä suurimman taivaankappaleen, joka ohittaa Maan säännöllisesti. Komeetan koko on arvioiden mukaan noin kaksi kertaa suurempi kuin asteroidin, joka tappoi dinosaurukset sukupuuttoon 66 miljoonaa vuotta sitten.

Yhdessä vaiheessa Swift-Tuttle määriteltiin Maata uhkaavaksi komeetaksi, eli mahdollisuus törmäykseen oli suuri. Sen arvioitiin törmäävän Maahan vuonna 2016. Sittemmin tietokonelaskelmilla on saatu tarkempia tuloksia Swift-Tuttlen radasta, eikä näillä näkymin komeetasta ole uhkaa meidän planeetallemme. Tämänhetkisten laskelmien mukaan Swift-Tuttle on lähimmillään Maata 15.9.4479, kun se ohittaa Maan n. 1,6 miljoonan kilometrin päästä.